Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

Zelgus0026.3.2018 7:19
1/3
TARINANI: Minä rakastan sinua

Kuuntelin musiikkia, ja kävelin samalla ympyrää huoneessani. En minä sitä huomannut, kun olin koko ajan omissa maailmoissani.
Ihanassa maailmassa, aivan ihanassa.
Siellä pidin Nikon kädestä kiinni, vitsailimme suomen säästä ja suutelimme.
Hänen pehmeän roteva kroppansa syleili minua kävellessämme urheilukentän tekonurmella. Hän kaammasi minut halauksesta syliin ja reppuselkään. Nauroimme niin makeasti että saimme molemmat hikan.
Pian aurinko muuttui sateeksi ja juoksimme suojaan nuopparille, joka oli meidän onneksemme tyhjillään.Katsoimme siellä the waul in the star ja titanikkia. Itkin elokuville NIkon lämpimässä syleilyssä. Sen jälkeen pelasimme autopelejä ja huusimme naurusta auton lentäessä lepikkoon.
“Minä rakastan sinua”, Niko kuiskasi korvaani kävellessämme nelostietä jyväskylän suuntaan.
“MINäkin sinua, pieni suuri viksu höppelini!” Röhötimme toisillemme tökkiessä toisiamme kylkeen.

Herään oven koputukseen ja otan salamana kuulokkeet korviltani ja laitoin musiikkia pienemmälle.
“Tulisitko täyttämään tiskinoneen kun Lilli tyhjensi?”
“Toki.”
Tyhjensin tiskinoneen ja pesin käteni tomaattikastikkeesta ja kaurapuurosta.
Istuin vähän aikaa kiikkutuolissa isän vieressä. Puhuimme linnuista ja auringosta, joka pikkuhiljaa saisi sulattaa kauhean lumen.
Minun tuli siinä istuessani hiljaa niin ikävä NIkoa, että sydämmeni meinasi haljeta.
“Menen lukemaan kokeeseen”, Sanoin nopeasti isälle. Isä ei kommentoinutt asiaan mitenkään kunnes huomasin noustessani että hän nukkui.
“Voi sinua”, naurahdan ja vien isän kaakao mukin tiskialtaaseen.
Laitoin huoneeni kunnolla kiinni ja selvitin siniset kuulokkeeni.

Kävelen metsätietä ja annan auringon sokaista silmäni sen loistaessa puiden lehtien välistä.
Kuulen juoksuaskelia.
NIko juoksee pihatietä pitkin postilaatikon ohi kukkapuskien läpi luokseni.

“Entä jos tulisit kotiini? Voisin esitellä sinut kymmenelle sisarukselleni ja äidille ja isille.”
Ehdotan ja katson Nikon kirkkaansinisiä silmiä.
“Voi sinua höppänää”, NIko sanoi hymyillen ja antoi minulle suukon.
“Tulisin mielelläni, mutta … Sinä sen tiedät kyllä.”
“Niin”.

Puhalsimme saippuakuplia ja juoksimme Nikon koitan Hemulin kanssa ulkona. Nurmi oli kostea aamukasteesta ja kasteli kenkämme. Hemuli oli pienin koira, jonka olin koskaan nähnyt. Se olisi mahtunut teekuppiin jos se ei olisi ollut niin lihava.
Heittelimme Keppejä Hemulille ja teimme kaarnasta veneitä joihin kiinnitimme koivunlehti - purjeen. Laskimme veneet vesille isoon lätäkköön.
Haroin Nikon kultaisia hiuskiekuroita maatessamme ruohikolla ottaessamme aurinkoa.
Suutelin NIkoa hänen nukkuessa ja tein kukkaseppeleen itselleni ja nikolle.
Kun NIko heräsi menimme metsään, jossa NIko pelotteli minua koppakuoriaisilla ja hämähäkeillä
Nauroimme löytäessämme puun, jonne Niko oli tenavana rakentanut majan sen oksille.
NIko kutsui Puuta Matiakseksi. En rohjennut kysyä puun nimen tarkoitusta.
Otimme ylhäällä majassa kuvia meistä NIkon kameralla. Yksi kuva onnistui meistä tosi hyvin.
“Lähetä tuo kuva minulle!” Nauroimme ja Niko lupasi lähettää sen niin nopeasti kuin pystyi.


“Kello on 10 kaikki nukkumaan!” Isä huusi ja kuulin pikkuisten juoksevan ympäri taloa omiin huoneisiinsa pukemaan yövaatteita. Otin kuulokkeet pois korviltani ja kömmin pimeästä huoneestani valoisaan keittiöön, missä äiti keitti kaurapuuroa.
“syöppä jotakin. En ole nähnyt sinun syövän koko päivänä”, äiti sanoi huolissaan ja osoitti jääkaappia. Ota sieltä vaikka sitä eilistä pizzaa miitä iskä leipoi. Ota sen jälkeen sitten vaikka tätä puuroa.”
“Joo”, sanoin vässyneesti ja otin jääkaapista pizza rasian.
“MIten on päivä mennyt?” Äiti kysyi samalla kun siirsi puurokattilan pois hellalta.
“tosi hyvin!” Sanoin iloisesti ajatellessani NIkoa.
“Huomenna minulla ei ole töitä niin voidaan tehdä jotain yhdessä,” Äiti hymyili ja huusi, “Kaikki nälkäiset syämään iltapalaa!”

Kuulin ennen kuin nukahdin puhelimeni plimpattavan viestistä. Olin vielä pirteä joten nostin puhelimeni laturimesta ja huomasin viestin tulleen tuntemattomalta. Viestissä oli kuva minusta ja Nikosta.
“Voi hömppeliini, minä rakastan sinua!”
Kirjoitin viestin ja lähetin sen nikolle.
vastaus tuli pian, “Oi rakkaani odotan sinua ikkunasi alla”.
Juoksin ikkunalleni ja näin kultaiset hiukset ja sen ihanan hammashymyn. Avasin ikkunan, ja Niko huusi, “minäkin rakastan sinua!”





sanokaa jos haluatte tarinalle jatkoa ;)