Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

_pleakley_19.7.2017 22:58
1/34
Tarina demuista

Luku 1
"No niin Treppe, pues nyt päälle", SuklaaseenHurahtanut huokaisi.
"En mä halua mennä kouluun!" Treppe inisi. Miksei äiti voinut tajuta sitä?
"Ja mikset?" SuklaaseenHurahtanut kysyi.
"No kun mulla ei oo kavereita", Treppe mutisi hiljaa.
SuklaaseenHurahtanut huokaisi toistamiseen.
"Voi kulta rakas, mehän vasta muutettiin tänne", hän lohdutti. "Tämähän on vasta sun ensimmäinen päivä siellä."
"Mutta ei kukaan halua olla mun kaveri kun mä oon niin erilainen!" Treppe sanoi.
Totta se oli. Treppe ja hänen äitinsä olivat ihmisiä, kun taas tässä maailmassa kaikki muut olivat taruolentoja.
"Pistäs nyt tää paita, se on PoikaSuomesta-merkkinen", SuklaaseenHurahtanut sanoi, ja heitti Trepelle paidan.
"Ei!" Treppe kapinoi.
"No entä tää?" SuklaaseenHurahtanut kysyi hampaitaan kiristellen. "Tämä on lilcakes-merkin uusin malli."
"Ei äiti kun mä en halua merkkivaatteita!" Treppe sanoi. "Mä haluan olla erityinen! Mä haluan että mulla on taikavoimia tai että mä voisin muuttua eläimeksi!"
Mutta SuklaaseenHurahtanut ei jaksanut enää.
"Kuules nyt nuori neiti!" hän huusi. "Mä menen nyt töihin, ja jos minä saan soiton sieltä, ettet sinä ollut paikalla, tulee tupenrapinat!"
SuklaaseenHurahtanut lähti ovet paukkuen ulos.
Treppe katseli säikähtäneenä äitinsä menoa. Hetken päästä hän pukeutui, ja meni katsomaan Nukkalausetta.
"Huhuu", Treppe leperteli hamsterilleen. Se oli pullea hamsteri, joka useimmiten nukkui juoksupyörässään. Nytkin se röhnötti selällään ruokakipossa.
"Välillä mä mietin ootko sä kuollu", Treppe sanoi hiljaa hamsterilleen. Hän hipaisi sen pulleaa vatsaa, ja huomasi että Nukkalause kääntyi.
"Et ole siis kuollut", Treppe hihitti itsekseen.
Treppe meni eteiseen, ja veti kengät jalkaansa. Mutta kouluun hän ei todellakaan ollut menossa. Hän avasi oven, ja jäi portaille seisomaan.
"Tänään mä tutkin maailmaa!" hän huusi voitonriemuisena.
"Vai niin!" huusi vanha miehespeikko hänen naapuristaan.
Treppe punastui rajusti, sulki oven, ja kipitti kadulle. Hän vilkuili ympärilleen. Hänen vieressään oli iso kuusimetsä, joka näytti valoisalta ja kauniilta. Toisella puolella taas oli puisto, jossa oli lapsia leikkimässä.
"No mielummin menen metsään", Treppe tuhahti itsekseen, ja vilkaisi neniään kaivavia tonttulapsia.
Hän hyppäsi ojan yli päästäkseen metsään. Ojassa oli muutama henkiolento, jotka solvasivat toisiaan minkä ehtivät.
"Lima-aivo!"
"Sammakkonenä!"
"Örvelö!"
Treppe vilkaisi niitä huvittuneena, ja käänsi katseensa takaisin metsään. Mitään niin kaunista Treppe ei ollut koskaan nähnyt. Vaikka metsä olikin yksinkertainen, se oli silti kaunis.
Treppe käveli hiukan ympäriinsä, katsellen maisemia.
"Varo vähän mihin astut!" kuului pieni ääni maasta.
Treppe vilkaisi alas, ja näki pienen pienen tontun ärisevän itsekseen.
"Pah, ei katsota yhtään mihin astutaan", se mutisi. "Vielä minä näytän."
Treppe jatkoi matkaansa, ja katseli tarkasti mihin astui. Hän istahti kivelle, ja jäi katselemaan taivasta. Näytti siltä, että pian alkaisi sataa.
"Pitäisikö mennä takaisin?" Treppe pohti itsekseen. Hän suuntasi katseensa pois taivaalta, olettaen näkevänsä kotinsa, sillä hän ei ollut kävellyt kuin parikymmentä metriä. Mutta mitään kotia ei näkynyt.
Mitä ihmettä? Maisemahan näytti siltä, että Treppe oli kävellyt kilometri tolkulla metsässä. Hänellä ei ollut aavistustakaan missä hän oli. Metsä oli muuttunut synkemmäksi ja pelottavammaksi. Aurinko ei enää paistanut, ja linnunlaulukin oli kadonnut.
Treppe alkoi hätääntyä. Mitä jos hän ei löytäisi enää ikinä kotiin? Mitä jos hän kuolisi metsään, ja hänet löydettäisiin vasta monen vuoden päästä?
"Rauhoitu", Treppe käski itseään, ja hengitteli syvään. "Mulla ei oo mitään hätää."
"Vaarallista on kulkea yksin täällä", kuului hento ääni hänen takanaan.
Treppe kääntyi ympäri. Hän näki edessään kauneimman keijun minkä hän oli koskaan nähnyt. Tai no, se oli ainoa keiju jonka hän oli koskaan nähnyt.
Keijulla oli läpinäkyvät siivet, ja vaaleat kimaltelevat hiukset. Se oli pukeutunut mekkoon, joka oli tehty kukista.