Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

ChantalSofie25.5.2017 6:55
1/1
Sinä olet minun valittuni

Naisella oli tummat hiukset, niin mustat kuin öinen virta. Silmissä kesytön katse. Hän oli niin villi ja saavuttamaton, liian kaunis kenellekään. Aina vain liian kaunis.

Ja sitten koittaa tämä päivä.

Mitään muuta ei mahdu miehen mieleen, hänen astellessaan määrätietoisin askelin kivilattiaa pitkin, joka on kivetty kermanvärisellä alabasterilla. On aivan hiljaista, ei kuulu kuin sandaalien terävä kopina lattiaa vasten.
Hän seuraa vanhaa tukevaa miestä, joka on pukeutunut arvokkaaseen tunikaan. Tämän runsaat korut kimaltelevat laskevan auringon säteissä, jotka valaisevat koko käytävän.

Nuorukaisen ylävartalo on paljas ja lantiota peittää yksinkertainen pellavavaate. Voimakkaalla rintakehällä risteilee lukemattomien vanhojen arpien verkosto. Iholla on pari mustelmaa muistona viimeisimmästä ottelusta.

Hänen kasvonsa ovat kuin kirveellä veistetyt, niissä ei ole mitään pehmeää. Syvällä olevat silmät ovat tummat kuin öinen usva ja tuuheat kulmat tuntuvat jumittuneet ikiaikaiseen kurttuun. Hiukset ovat ajeltu niin lyhyiksi, että päänahan arvet näkyvät.

Hänen pitkä, lihaksikas vartalonsa näyttää näennäisesti rennolta, mutta oikeasti hän on valmis taistelemaan pienimmästäkin vaaran merkistä. Hänen jokainen lihas on koulutettu juuri sitä varten. Jokainen säie hänestä on valmis tappamaan, tuhoamaan, hajottamaan.

Sitä varten hän elää.
Hän on sotilas. Hänen vartalonsa on ase.

Hän on oman luokkansa priimus, paras taistelija, vahvin, nopein ja sitkein. Siihen hän oli tähdännyt, kun vanhemmat hänet ylpeinä olivat tänne lähettäneet.
Koko hänen elämänsä on valmistanut häntä sitä hetkeä varten, kun hän valmistuisi taistelukoulusta. Hän ei voi lähes uskoa, että se hetki on melkein käsillä. Huomenna, ennen kuin aamun kuulaus ehtisi valaista taivaanrannan, hän lähtisi sotaan. Ja hän rukoilee, että selviäisi hengissä.

Mies puristaa kätensä nyrkkiin huomaamattomasti ja pakottaa sitten itsensä rentoutumaan. Se kaikki tapahtuisi vasta huomenna. Hänellä olisi yö aikaa, runsaat kuusi tuntia. Ja hän aikoisi nauttia.

Hän ei ollut saanut nähdä naisia viiteen vuoteen. Koulutus oli ehdoton ja siellä pyrittiin minimoimaan kaikki ulkopuolinen tekijä, joka haittaisi keskittymistä.
Naiset todella olivat sitä.

Hän oli ollut menettää järkensä miettiessään nuoruuden kosteita öitään. Mutta ei hän niitä lukemattomia naisia ollut miettinyt, joiden kanssa oli sängyn jakanut. Vain sitä yhtä, jota hän ei koskaan ollut saanut.

Vain katseita. Vain niitä nainen oli hänelle antanut. Pitkiä katseita, jotka olivat saattaneet hänet hulluksi.

Miehen ajatukset keskeytyvät, kun he saapuvat oviaukolle. Sali on valtava ja avonaisista ikkunoista näkyy laskevan auringon verenpunainen kajastus. Massiiviset kivipylväät näyttävät kannattelevan korkealla siintävää kattoa.

Naisia istuu lattialla kädet sylissään ja heidän upeat silkkipukunsa räiskyvät kaikissa eri sateenkaaren väreissä. He ovat painaneet päänsä alas ja heidän hiuksensa laskeutuvat soljuvana putouksena niin, että heidän kasvonsa ovat kokonaan piilossa.

Kun vanha mies kumartaa hänelle ja myöntää näin luvan, nuorukainen astahtaa eteenpäin. Hänen ei tarvitse epäröidä, hän tunnistaisi nuo tummat hiukset vaikka tuhansien muiden joukosta. Ne kiiltävät mustana kuin korpin siipi ja laskeutuvat alas tulipunaisen puvun helmalle.
Ei tuo nainen vähempää ansaitsisikaan kuin niin punaista, että se jäljittelee laavaa, rubiinia, tuhatta tulppaania ja ruusua.

Hellästi mies kupertaa suuren kätensä naisen leuan alle, kuin peläten tämän särkyvän kosketuksesta. Hitaasti hän kohottaa naisen kasvoja ja kohtaa viimein ne silmät, salamanvälähdyksen siniset.

Yhä yhtä kesytön, yhtä saavuttamaton.
– Sinä olet minun valittuni.




[Näin eräänä yönä unta ja päätin kirjoittaa sen ylös. Tässä tulos. Oli hauskaa :D Risut ja ruusut on tervetulleita! ]