Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

mmibzz19.6.2017 18:28
1/8
Rakas päiväkirja

LUKU 1 - Minä ja hän

-------------------------

Rakas päiväkirja,
tiedän tämän olevan ensimmäinen kertani, kun kirjoitan päiväkirjaan. Tai ylipäätänsä omistan päiväkirjan. Minusta vain tuntuu, että tarvitsen jotain, johon purkaa tuntemuksiani. Eli, jotta kaikki taustat ynnä muut ovat selkeitä, kerron hieman niistä:
Olen Amanda ja olen 17-vuotias. Asun Kaliforniassa, Los Angelesissa. Olen syntynyt melko rikkaaseen perheeseen, joten minulla on vaikka mitä mahdollisuuksia tulevaisuuttani ajatellen. Olen perheeni ainut lapsi. Vanhempani olivatkin aina toivoneet tytärtä, joten olin ikään kuin unelmien täyttymys heille. Minulla on autona valkoinen Audi TT, jonka sain syntymäpäivälahjaksi, kun täytin 16 vuotta. Minulla on poikaystävä Matt, joka on minua vuoden vanhempi. Tapasimme, kun aloitin High Schoolissa. Voisi sanoa, että se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Hän on tyypillinen amerikkalainen suosittu poika – pelaa amerikkalaista jalkapalloa ja on pelinrakentaja. Itse en ole perehtynyt erityisemmin mihinkään urheilulajiin. Muistan ikuisesti sen hetken, kun tulin tähän kouluun ensimmäisenä päivänäni. Matt käveli itsevarmasti käytävällä katsellen uusia oppilaita. Sitten katseemme kohtasivat ja minusta tuntui, kuin maailmassa olisimme vain me. Ei ketään muuta. Näin vain hänet ja tiedän, ettei hänkään nähnyt sillä hetkellä ketään muuta.
Ensikohtaamisemme jälkeen jaoimme toisillemme uteliaita katseita käytävillä, kunnes hän sai jostain numeroni. Sain eräänä iltana tekstiviestin tuntemattomasta numerosta. Avasin viestin ja luin sitä ikuisuuden. Hän kirjoitti minulle, enkä voinut uskoa sitä. Ja mitä viestissä oli? Hän pyysi minua ulos kanssaan! Tietenkin mielessäni kävi se vaihtoehto, että mitä jos tämä olisikin vain jotain pilaa. Mutta en halunnut uskoa tätä pelkäksi pilaksi. Niinpä tallensin Mattin numeron ja vastasin hänelle myöntävästi.
Seuraavana päivänä heräsin onnellisena sängystäni. Oli lauantai, eli oli vapaapäivä. Ehkä sen vuoksi Matt laittoi minulle viestin juuri perjantaina, ettei tarvitsisi kohdata minua heti seuraavana päivänä koulussa. Tänään tulisimme siltikin näkemään illalla paikallisessa hampurilaisbaarissa, joka on nuorten suosima paikka. En malttanut odottaa hänen näkemistään! Sydämeni pamppaili ja vatsassani oli perhosia. En jaksanut millään odottaa koko päivää näkemiseemme asti.
Pian ilta tuli. Olin pari tuntia laittautunut ja miettinyt, että mitä laittaisin päälleni. Olin päätynyt mustaan polvipituiseen mekkoon, jonka yläosa on tiukka ja vyötäröstä alaspäin löysempi. Mekossa on naruolkaimet. Hätäisesti olin kihartanut ruskeita hiuksiani – en liikaa, enkä liian paljoa. Vain sen verran, etteivät ne näyttäisi liian juhlallisilta tai mitään. Olin meikannut kevyesti, melko samalla tavalla, kuin miten yleensäkin. Vilkaisin kelloa, jonka mukaan minun pitäisi pian lähteä menemään. Jännitys tuntui iskevän pahemmin kuin kertaakaan aikaisemmin. Juoksin yläkerrasta portaat alas suoraan eteiseen, jossa laitan jalkaani mustat kiilakorkokengät. Katson itseäni eteisen peilistä asetellen hiuksiani paremmin.
”Mä meen!”, hihkaisisin vanhemmilleni olohuoneeseen. Nappasin autoni avaimet eteisen ruskealta puulipastolta ja avasin oven. Astuin siitä ulos sulkien sen perässäni. Jäin hetkeksi seisomaan ihan paikoilleni, jotta voisin vain vetää henkeä ja rauhoittaa itseni. Tämän jälkeen lähdin kävelemään autolleni. Painoin avaimesta ovien lukituksen pois päältä ja avasin kuskin puoleisen oven. Istahdin autoon sisälle ja suljin oven. Heitin pienen laukkuni pelkääjän paikalle ja asetin avaimet virtalukkoon käynnistäen autoni. Nyt se olisi menoa.
Kului vain noin vartti, kunnes saavuin Leonardo’s nimisen hampurilaisbaarin pihaan. Tuntui, kuin matka olisi kestänyt ikuisuuden. Parkkeerasin autoni mustan BMW merkkisen auton viereen ja sammutin autoni. Nappasin laukkuni viereiseltä penkiltä ottaen avaimeni virtalukosta ja avasin autoni oven nousten samalla ulos. Laitoin oven kiinni painaen ovet lukkoon avaimesta. Tungin avaimeni laukkuuni ja lähdin kävelemään kohti ovea. Avasin oven ja astuin sisälle alkaen heti katselemaan ympärilleni. Katseeni osui Mattiin, joka on varannut meille jo loosipöydän. Hänkin huomasi minut ja molempien kasvoille muodostui pieni hymy. Kävelin pöydän luokse istuutuen tätä vastapäätä. Tervehdimme hieman ujosti toisiamme ja samassa pirteä tarjoilija tuli luoksemme ojentaen ruokalistat ja toivottaen meidät tervetulleiksi tänne. Aloimme molemmat katsoa ruokalistoja läpi ja pian tilasimme. Aivan sattumalta tilasimme saman annoksen – juustohampurilaisaterian ja Coca Colan. Emme voineet olla nauramatta hauskalle tilanteelle. Tarjoilija otti ruokalistamme ja lähti viemään tilaustamme keittiöön. Aloimme Mattin kanssa jutella. Tuntui, kuin olisimme tunteneet kauan jo. Olimme samaan aikaan toisillemme vieraita, täysin uusia henkilöitä – mutta samalla olimme niin tuttuja toisillemme.

------------------------
Saa laittaa palautetta :) En ole kauheasti mitään tarinoita kirjoitellut, mutta iski kauhea himo vaan kirjoittaa :D Jos tälle löytyy lukijoita, niin kirjoitan tähän lisääkin sitten :)