Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

justsmile143.4.2018 19:42
1/5
Nuori rakkaus

Moi! Tä on mun eka novelli joten tekstistä löytyy luultavasti aika paljon kirjoitusvirheitä ja muuta sellaista...
osa 1.
Herään herätyskellon ärsyttävään ääneen päätän kuitenkin nousta ylös syömään aamupalaa. Vedän halvat Tigerin koiratohvelit jalkaani ja marssin alakertaan. Otan kaapista hieman kuluneen Ikea-kulhon. Kaadan kulhoon muroja sekä hieman maitoa jottei ne olisi aivan liian kuivia. Otan pöydältä puhelimeni ja avaan kalenterin. Enää kuukausi koulua jäljellä ja miljoona koetta mutisen vahingossa ääneen. Siivoan pöydän ja juoksen portaat ylös. Nappaan kaapista nopeasti revityt farkut sekä uuden adidas-hupparini. Huomaan että kello lähestyy jo yhdeksää joten minun pitää taas juosta bussiini, että olisin ajoissa koulussa. Vedän jo valmiiksi kuraiset saappaat jalkaani ja nappaan repun tuolilta, suljen oven ja lähden juoksemaan niin kovaa kuin pystyn loskaista mäkeä alas kohti bussipysäkkiä. Näen bussin parin sadan metrin päässä liikennevaloissa ja olen varma että ehdin bussiin kunnes näen rinnakaisluokkalaisen Aapon. Olen ollut ihastunut häneen pian koko ylä-asteen ajan. Sydämeni alkaa pamppailla ja jään katsomaan häntä samalla kun räpiköin mäkeä alas. Yhtäkkiä huomaan olevani maassa aivan kuraisena ja ennen kuin edes ehdin ajatella bussiin ehtimistä huomaan Aapon aivan vieressäni tarjoamassa auttavaa kättään. Pian olenkin jo pystyssä, punastun kun hän katsoo minua silmiin. Huomaan vasta nyt 2-vuoden jälkeen, että hänellä on kauniin vihreän siniset silmät ja hänen kasvonpiirteensä miellyttävät minua aivan liian paljon. Hänellä on päällään Filan pinkki huppari ja reiälliset farkut. -Öhmm, kiitos. Minä yritin takelella
-Hei, ei mitää eiks meijä pitäny mennä tol bussil?
Olin aivan paniikissa ja mietin vain kuinka ihanaa oli puhua Aapon kanssa sekä kuinka vihainen vanhempani olisivat minulle. Mumisin hänelle epämääräisen vastauksen. Hän nappaa kiinni kädestäni ja juoksemme bussin ovien eteen. Kuski oli jo lähtemässä, mutta ystävällisesti hän avasi ovet. Hän istahti viereeni ja juttelimme loppumatkan niitä näitä. Kurotuin painamaan nappia samaan aikaan kuin hän, kätemme hipaisivat ja vedin nopeasti käteni pois. Myös hän valahti aivan punaiseksi. Nousemme bussista ja kävelemme normaalisti kolunpihalle omiin porukoihimme. Huomaan Nellan ja Mintun osoittelevan minun suuntani. Saavun vihdoin heidän luokseen.
- Hei kuka toi poika oli jonka kaa sä kävelit tuolt bussipysäkilt. Nella tokaisee ehkä jopa hieman ivaa äänensävyssään.
Vastaan rehellisesti, että hän on se poika josta olen tykännyt jo pitkän aikaa.
Jatkanko? Kertokaa teidän mielipiteenne rehellisesti, kiitos!<3