Viihde
Kirjoitushullu2.6.2018 17:33
1/5
Novelli: Uusiutunut

Luku 1.
Hymyilin leveästi kameralle, kun siskoni nappasi peruskoulun -kevätjuhlassa kuvan. Viimeinen päivä peruskoulussa, kesä edessä, mikä voisi mennä paremmin? Elämän uudet suunnat, tavoitteet, tiet, uudet tuulet!
”No niin, näytähän todistuksesi!”, siskoni kiljaisi ja annoin lapun tämän käteen. Tyttö ei ollut innostunut ottamaan kuvaa, mutta sain hänet lopulta taivuteltua. Ei hän kyllä tänne juhlaankaan olisi lähtenyt, ellei äiti olisi työntänyt ovesta ulos, ja kertonut ettei ollut takaisin tulemista ennen kuin juhla loppuu.
”Kymppi, kymppi, kymppi, kymppi? Joo pidä vaan..”, Mia sanoi ja antoi paperin nyrpeänä takaisin. Aloin nauraa, Mia käänsi minulle selkänsä ja tepasteli vihaisin askelin kohti ulko-ovia.
”Sisko -rakkautta leijailee kuumana ilmassa.”, paras ystäväni Minttu vitsaili vieressäni, ja haisteli ilmaa, ärsyttääkseen minua vielä vähän lisää. Tönäisin häntä kylkeen, ja hän vielä kaatui omalla dramaattisella tavallaan. Kaikki kääntyivät katsomaan meitä, Minttu naurua pidättelevänä maassa, minä tulipunaisena keskellä käytävää ja poikaystäväni ulko-ovien lähettyvillä, ei hänen tietääkseni tänne pitänyt tulla?
”No niin, anna olla.”, sanoin Mintulle, joka yritti nousta naurua pidätellen pystyyn.
Kävelin sydän hakaten poikaystäväni luokse, joka katsoi puhelintaan yhtä tiivisti kuin minä häntä nyt.
”He-moi.”, änkytin. Tämähän alkoi hyvin. Kuinka antaa itsestään itsevarma kuva, vihje 1. -ÄLÄ änkytä.
Tervehdin uudelleen itsevarmemmin, jolloin hän käänsi katseensa minuun. Katse oli kylmä, ja tunkeileva. ”Minua ei kiinnosta kuinka tervehdit.”, poika sanoi. ”No kummasti se ennen kiinnosti.”, vastasin yhtä ärsyyntyneellä äänensävyllä, kuin hän itse.
Käänsi katseeni ulos, mitä täällä tapahtuu? Eilen me olimme vielä täysin kunnossa, hän toivotti hyvät yöt, sydämmien kera. Nyt tuntuu, kuin joku puristaisi sydäntäni kasaan nyrkissään. Happi ei kulkeunut oikein, ja joudun kamppailemaan pystyssä pysymisen kanssa. Kunnes tajusin faktan. Tämä minulle tuntematon poika, jonka ennen vielä tunsin, mutten enää. Elis oli muuttunut poikaystävä, ei enää se rakastava. Hän halusi minut hengiltä, tässä ja nyt.


Kertokaa ihmeessä mielipiteitä, risut ovat erittäin tervetulleita, kaipaisin tietoa, että mitä voisin kehittää, mutta ruusut ovat niin kauniita ja pelastavat päivää ihmeesti! Keroilkaahan, mitä tykkäätte.
Huomioittehan, että olen oppiva nuori kirjoittelia! :)