Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

Candy6910.5.2017 14:46
1/5
Novelli: Teitä etsien

-Me emme ole vanhempasi.
Suuni loksahtaa auki. Siis mitä? Ei tämä ole mahdollista. Vanhempani eivät valehtelisi koskaan. Sen on oltava vitsi.
-Älkää vitsailko, sanon.
Miksi he muka vasta nyt sen kertoisivat?
-Valehteletitteko muka minulle 15 vuotta?
-Sinun oikeat vanhempasi asuvat Amerikassa. Kun olit vielä ihan pieni vauva, oli kesä, ja olit rattaissa päiväunilla ulkona varjossa. Äitisi jätti sinut hetkesi valvomatta, kun hän meni hakemaan sisältä jotain. Olit söpö ja kaunis vauva. Rosvo vei sinut, kun äitisi oli sisällä. Rosvo kuljetti sinut Lontooseen. Minä ja "äitisi" olimme lomalla silloin Lontoossa. Meillä ei ollut vielä silloin lapsia, mutta halusimme molemmat vain yhden. Rosvo antoi sinut meille, ja lähti pakoon. Etsimme rosvoa joka paikasta, mutta emme löytäneet häntä, joten aioimme pitää sinut. Sitten tulimme Lontoosta takaisin Suomeen, ja vain elännyt. Halusimme kertoa tämän vasta myt sinulle, koska luulisimme sinun olevan nyt kypsä siihen, ja ymmärtäisit sen.
Silmäni muuttuvat lautasen kokoisiksi. Seuraa pitkä ja kiusallinen hiljaisuus, kunnes isä aivastaa.
-Terveydeksi, äiti sanoo.
-Mistä tiesitte tuon? kysyn hämmentyneenä.
-Rosvo antoi meille myös kortin, jossa se luki, isä sanoo.
Seuraa jälleen hiljaisuus.
Isä poistuu hiljaa huoneestani äiti perässään ja sulkee oven.
Jään tuijottamaan lattiaa.
Haluaisin ehdottomasti nähdä oikeat vanhempani. Mutta se on ehkä mahdotonta. Mitkät heidän nimet ovat? Missä he ovat? Miltä he näyttävät? Millaisia he ovat? Mitä minun pitäisi tehdä?
Otan läppärini esille ja näpyttelen Googleen nimeni.
Tulokseksi tulee jotain aivan vääriä sivuja, jotkat eivät liity minuun tai nimeeni mitenkään. Selaan alaspäin.
Napsautan yhtä linkkiä. Ruudulle pöllähtää ilmoitus: "Tämä sivusto voi olla hakkeroitu. Haluatko varmasti jatkaa?" sekä vaihtoehdot: "Peruuta" ja "Kyllä". Klikkaan "Kyllä" nappulasta.
Eteeni ilmestyy loputtomiin pitkä numerosarja vihreällä, ja tausta muuttuu mustaksi.
Tosiaankin, se taitaa olla hakkeroitu. Minua alkaa pelottaa, mutta hakkeri voi kyllä vain tunkeutua koneeseeni.
Jään ihmettelemään. Pitäisikö tämä vai ratkaista? Miten? Se on mahdotonta. Alan selvittelemään. Numero 4 on ehkä e? Ei, kun ei ole. 7 on ehkä a? Ei, kun ei olekkaan. 2 on ehkä i? Kyllä! Seuraan numerosarjaa. Siinä menee monta tuntia. Otan paperin ja kynän käteen ja kirjoittelen juttuja ylös. Äiti huutaa syömäänkin, mutta kieltäydyn.
Ja vihdoin ja viimein - numerosarja on rarkaistu!
Nimiksi tulevat: Dina ja Justin (ei Justin Bieber :DD)
Sitten painan peruuta nappia.
Eteeni ilmestyy teksti "Varoitus. Tietokoneesi saattaa olla hakkeroitu. Tarkista tietokoneesi."
Joudun hiukan paniikkiin ja laitan tietokoneen virusohjelman päivitykseen.
Katson kelloa. Oho, se on jo 20.00. Menen olohuoneeseen katsomaan, mitä vanhempani tekevät.
Molemmat katsovat jotain uutisia.
-Ai hei, mitäs teit, äiti sanoo.
-Kaikenlaista, vastaan.
Menen keittiöön, ja otan paperin ja kynän mukaan.
Kirjoitin suunnitelmani paperille: Pakkaisin nyt kaiken tarvittavan, menisin nukkumaan ja laittaisin herätyskellon soimaan klo 4.00 aamuyöllä, laittautuisin, ottaisin pakatut romut ja häipyisin.
Taittelen paperin ja menen huoneeseeni. Sammutan tietokoneen ja alan pakkaamaan.
Pakkaan kaiken tarvittavan. Aamulla ottaisin petivaatteet ja ruokaa.

Sitten on nukkumaanmenon aika.
-Hyvää yötä, Emilia! äiti huutaa ja laittaa oven kiinni perässään.
-Kauniita unia, huudan takaisin.
Pyöriskelen hetken sängyssäni, koska minua jännittää hiukan.
Zzzzzzz...
Herään herätyskellon soittoon.
Vedän petivaatteeni pois sängystäni, viikkaan ne ja tungen matkalaukkuun.
Syön aamupalaksi muroja, leipää, banaanin ja juon maitoa.
Sitten meikkaan ja laitan vaatteet päälle.
Laitan matkalaukkuun paljon ruokaa. Sujautan puhelimeni ja passin reppuun.
Käväsen vieli äidin ja isän lompakoilla. Otan molemmilta 200€, koska mitä väliä sillä on, jos he eivät edes ole vanhempiani.
Otan myös kaikki omat käteisrahani, joita olen säästellyt pitkään tuhlaamatta.
Suijautan rahat matkalaukkuun, mutta otan myös reppuuni 50€.
Sitten olen valmis. Vilkaisen vielä kelloa. Kello on jo 5.20. Vanhemmat heräisivät kohta töihin.
Avaan hiiren hiljaa ulko-oven ja hiippailen ulos.
Sitten juoksen niin kovaa kuin pystyn. Juoksen, juoksen, ja juoksen.
Pian kotiani ei enään näy.
Hyppään päivän aikasimpaan bussiin. Annan bussikuskille rahat ja hyppään kyytiin.