whoi_am27.7.2017 18:19
1/6
Novelli: Se sama vanha huoltoasema

Huh, tämmöstä settiä. Varmaan on jotakin kieliopillisia virheitä, mutta tuli himo aloittaa jonkunlainen novelli.


-----------------------------------------------------

Luku 1

"Eikö sulla oo rahaa ehjiin housuihin?"

Rekkakuskeja ja lihavia viiskymppisiä miehiä täynnä tää koko mesta. Mun housut on taas revennyt lisää polvesta ja mua janottaa. Haluaisin kahvia, mutta ei mulla oo kun alle euro mukana. Fuck. Ehkä mä meen vaan tupakalle ulos, oot varmaan siihen mennessä saapunut.

Oon juuri kääntymässä huoltoaseman ovea päin, kun mä nään sut. Tulithan sä. Vaikka mä tiesin kyllä, että sä tulisit. Luulin, että mun sydän hakkais kovempaa tai jopa hyppäis rinnasta ulos, kun tulisit. Ihme kyllä en tunne juurikaan mitään, vielä ainakaan. On mulla tosin vähän kylmä mun t-paidassa ja ohuessa tuulitakissa. Sä jäät muutaman metrin päähän musta ja annat kiusaantuneen hymyn.

"Haluutsä kahvin?" sä kysyt ja oot ottamassa jo mukia. "En mä just nyt, ei tee ollenkaan mieli." valehtelen, vaikka mun tekee mieli kahvia enemmän kuin koskaan. Katot mua vähän liian kauan ja mun on pakko kääntää mun katse pois. Mä en sulta ottaisi mitään, mitä tarjoat. En enää. Meen ja istun mahdollisimman kauas muista ihmisistä. Sä tuut pian perässä, hörppien samalla kahviasi. Asetut mun eteen istumaan ja laitat kädet pöydälle. Sillä sun tavalla. Sillä sun kirotulla tavalla.

Jumalauta, että oon kaivannut sua. Niin paljon, että melkeen tartun sun käsistä kiinni ja melkeen huudan sulle, kuinka sä pystyit tehdä mulle niin?! Mutta tää kaikki on vaan melkeen. Enää en tartu sua käsistä, enää en kerro sulle, kuinka oon joka jumalan yö odottanut sua ja sun soittoa. Tai sitä, kuinka sä tuut mun ovelle ja otat niin lujaa kiinni, että me unohdettais menneisyys ja alotettais alusta. Hymähdän itsekseni. Ihan niin kuin mä ikinä kertoisin sulle mitään noista hetkistä. Tyydyn vain kääntämään katseeni taas pois susta. Huomaan siitä tulevan jo melkein tapa sun seurassa. Ei sua voi katsoa pitkään murtumatta. ”Niin, tuota, mites me nyt sitten?” sä rykäiset hermostuneena ja odotat mun vastausta lähes hengittämättä. Ja niin teen minäkin. Järjestelen sanoja päässäni, kunnes vihdoinkin tiedän, mitä aion sanoa sulle.


-------------------------------------------------------