ILOVEFOOD11.6.2017 7:44
1/6
Novelli: se kaverin poikaystävä

LUKU 1

Kesä oli juuri alkanut. Lomalla oltiin oltu jo viikko, mutta mitä muuta suomen kesästä vois odottaa. Heräsin aamulla kymmenen jälkeen veljeni Onnin huutoon. Onni oli vasta kolmen. Iloinen, eläväinen ja huomionhakuinen poika. Vedin korvilleni peittoa, jotta saisin nukuttua edes vähän kauemmin. Aamu neljään valvominen ei selvästi ollut hyvä juttu tässä perheessä. Lopulta luovutin yrityksen, ja tömäytin jalkani lattialle. Tuijotin kelloa oveni yläpuolella murhaavalla katseella. Nousin jaloilleni unen pöpperössä, ja nostin rullaverhoni ylös. Kaunis päivähän se oli. Puhelimeni tärisi yöpöydälläni. Vilkaisin soittajaa. Alisa, paras ystäväni. Ei minulla tuolloin paljon ystäviä ollutkaan. Olin paljon pois kaupungista isän luona maalla. Äidin ja isän erottua vuosi sitten, äiti päätti muuttaa mahdollisimman kauas isästä, Helsinkiin. Painoin puhelimen vihreää luuria, ja vastasin Alisalle.
-Moi.
-No moi, kuului luurin toisesta päästä. -Läheks uimaan mun ja Mikon kanssa? Me mennään parin tunnin päästä.
-No juu voin mä kai tulla. Mennääks me kolmestaa vaa?
-No meiltä tulee koko perhe, mut äiti sano et saan pyytää Mikon lisäks vielä jonku kaverin jos haluun.
-Juu, no mä tuun kahekstoista teille. vastasin Alisalle.
-Juu sovitaan silleen. Alisa vastasi, iloisella äänellään.
Henkäisin syvään, ja lähdin kohti huoneeni ovea. Äidin uusi mies, Marko seisoi oveni takana olevan vaatekaapin luona. En pitänyt Markosta tuolloin, enkä pidä liioin vieläkään. Marko oli jo tuolloin ylimielinen, ja kuvitteli olevan parempi kuin meidän oikea isä. Markolla oli ruskeat nappisilmät, ja siistityt hiukset. Marko käytti jotain yllättävän hyvän tuoksuista tuoksua. Olin varma äidin rakastuneen Markon ulkonäköön, ei niinkään luonteeseen.
-Hei Milja! Aamupala on katettu pöytään, vohveleita ja kermavaahtoa. Marko hihkaisi hieman huonolla suomellaan. Marko oli siis alunperin Norjasta kotoisin, muuttanut Suomeen vasta reilu puoli vuotta sitten työn perässä. Olisi äiti voinut etsiä jotain vähän parempaa.
-Vohvelit ja kermavaahto ei oo mun käsitys terveellisestä aamupalasta, enkä edes voi syödä maitoa, ja uskon sun tekemän kermavaahdon olevan maidosta. Tökäytin Markolle. Olin tehnyt hänelle täysin selväksi, että minulla on jo isä, enkä kaipaa mitään huonosuomi Markoa isän tilalle. Marko ei vastannut tökäytykseeni mitään, katsoi vain hetken, ja kääntyi takaisin siivoamaan kaappia. Pyöräytin silmiäni ja huokaisin uudelleen. Lähdin kohti keittiötä, joka oli ihan huoneeni vieressä. Muistan kertoneeni äidille, että haluan muuttaa yläkertaan, mutta Benjamin ei halunnut muuttaa alakertaan. Benjamin on vanhin veljeni. 19- vuotias. Olisi saanut jo muuttaa pois äidin hoivasta. Onni tuli minua vastaan. Onni osaa olla rasittava, mutta myös ihana. Halasin Onnia, ja lähdin hakemaan kahvia.
-Eikö täällä kukaan osaa keittää edes kahvia?! huusin kahvinkoneen luota. Kukaan ei ollut keittänyt kahvia. Rasittavaa, eikö tällä ymmärretä, että muutkin juovat sitä?
-Pikku prinsessa on hyvä, ja keittää sitä ihan itse, Benjamin irvaili olohuoneen ovelta. Benjamin oli ihan varmasti juonut kaiken kahvin vain ärsyttääkseen minua. Hänestä voisin jopa uskoa, että hän olisi kaatanut kaiken kahvin altaaseen vain kiusallaan. Illistin Benjamille, ja laitoin uuden kahvin tippumaan.

Kun olin vihdoin saanut kahvini juotua, lähdin takaisin huoneeseeni. Petasin sängyn, jonka tein joka ikinen aamu. Harjasin hiukseni pinkillä uudella harjallani ja heitin sen laukkuuni, jonka aioin ottaa rannalle mukaan. Heitin päälleni mustat shortsit, ja Calvin Klainin urheilurintaliivimallisen topin. Alle laitoin kuitenkin vielä valkoiset rintsikat, koska tuolloin halusin kaikkien näkevän, että minulla oli oikeasti muotoja. Romahdin takaisin pedatulle sängylleni, ja avasin tietokoneeni. Kirjoitin tuolloin paljon tarinoita ja novelleja. Öisin sain parhaita ideoita kirjoittamiseen, joten joka aamu kirjoitin aina pätkän lisää. En tuolloin vielä laittanut novellejani mihinkään, vaan kirjoitin niitä ihan itsekseni. Kukaan ei edes tiennyt kirjoittavani. Tunsin olevani jotenkin nolo, ja häpesin sitä. Tuntui kaikkien ideoideni lopussa olevan vaan niin huonoja.

Nappasin laukkuni sängyltä ja vilkaisin kelloa. Puoli kaksitoista. Vedin valkoiset kengät jalkaani, ja suihkautin mangon tuoksuista hajuvettä päälleni, sitten juoksin eteiseen.
-Mihin sinä menet Milja? äiti kysyi olohuoneen puolelta. Äiti oli laittautunut kauniiksi. Hiukset kiharalla ja isot roikkuvat korvakorut. Äiti teki mallihommia yhteen lehteen.
-Meen rannalle kavereitten kanssa.
-Jaa, tuleekos sinne poikia? äiti kysyi silmää vinkaten, ja naurahti.
-Tulee yks, kuin nii?
-Noku sulla on tuota hajuvettä sen verran. äidillä oli tapana yrittää parittaa minua jokaiselle vastaantulevalle vähänkään hyvännäköiselle pojalle. Pyöräytin äidille silmiä, ja tormasin ulos ovesta.


Tää alku oli vähän lyhyt, ja nii mut tällasta oon joskus viime vuonna alkanut kirjottaa, ja aattelin et jos vähä jatkan sitä nii tästä voi ehkä tullakkin jotain :-D Kertokaa ihmeessä mitä tykkäätte, ja kiinnostaisko jatko?
Kirjotusvirheistäkin saa ilmottaa!