porkkanapie19.6.2018 1:56
1/9
Novelli: Salainen unelma

Sain idean tähä novelliin mun kaverin keskustelusta joten kiitos hänelle.

OSA [1]

Selaan yhden mallitoimiston nettisivuja innoissani sängylläni. Haluan olla valokuvamalli tai joku sellainen. Pienenä pukeuduin äitini huiveihin ja pidin muotinäytöksen ja nyt haluan oikeasti olla malli. Mutta jokin on muuttunut. Silloin äiti oli tukenani mutta nyt ei. Haluan että äiti voi olla ylpeä minusta, vaikka ei ole täällä enää. Olin painunut ajatustenmaailmaan joten tuskin kuulin kun isäni koputtaa oveeni. Sen tajutessani tuli kiire laittaa sivu kiinni ja olla normaalisti. Eli niin chillisti kun pystyy olla vain.
Isä avaa oven ja hoipertelee sisään. Missäköhän hän on ollut?
"Siiri mee nukkuu jo" hän saa juuri sanottua, ennen kuin hän oksentaa keltaruskean läntin lattialleni. Ei vittu, ajattelen mielessäni ja nousen sängyltäni jotta pääsisin lähtemään pois talosta. En halua olla taas se joka soittaa ambulanssin.

Olen kävellyt jo pari kilsaa ja puhelimeeni tulee ensimmäinen viesti. Se on vastaus mallitoimistosta jonne lähetin pyynnön tulla koekuvauksiin.Olen niin innoissani että heitän puhelimeni vahingossa maahan. Se ei mennyt siitä onneksi rikki koska miten muuten voisin saada aikatauluja kuvauksiin.Lähden pinkomaan kotiin takaisin ja samalla toivon että pikkuveljeni Miro olisi tehnyt jotain isän oksennukselle.
Hän on 12- vuotias ja ihan isän näköinen. Onneksi minä en näytä juuri ollenkaan isälleni vaan äidilleni. Minulla on samanlaiset vaaleanruskeat hiukset ja luonnonkiharat kuin äidilä oli.