Viihde
bUmBagrr13.2.2018 11:24
1/70
Novelli: Rakastuin opettajaani #2

Edellinen:
https://www.demi.fi/keskustelut/novellit/novelli-rakastuin-opettajaani

Kiitos kaikille lukijoille!


Luku 26.

Seuraavat päivät kuluvat kuin siivillä. Olemme paljon hotellin uima-altaalla ja rannalla. Käymme joka ilta syömässä jossain ihanassa tavernassa ja iltaisin ruoan jälkeen meillä on tapana kävellä rannalla katsellen auringonlaskua. Ennen kuin huomaankaan koittaa meidän kotiinlähtöpäivä. Istun ilmastoidun hotellihuoneen lattialla ja pakkaan tavaroitani. Olen shoppaillut niin paljon uusia juttuja ettei matkalaukku meinaa mennä kiinni.
”Istu sen päälle”, Emilia ehdottaa.
”Hyvä idea”, vastaan ja istun laukun päälle.
Lopulta saan kuin saankin vetoketjun menemään kiinni.
”Kiitos Eme, susta oli apua!” tokaisen.

Istumme taksissa matkalla lentokentälle. Katselen vielä viimeisen kerran palmupuita ja kaukana siintävää merta. Olen varma että palaan tänne vielä joskus takaisin. Taksi pysähtyy lentokentän pihaan ja me hyppäämme ulos. Astumme sisään kiireiselle lentokentälle ja etsimme oikean lähtöselvityspisteen. Jostain syystä minua jännittää taas lentäminen, mutta yritän vakuuttaa itselleni ettei mitään hätää ole.

Istun jälleen kerran keskipaikalle lentokoneeseen. Emilia vaatimalla vaati saada istua taas ikkunapaikalla. Kuuntelen, kuinka lentoemäntä selostaa turvaohjeita. Kristian hymyilee ja tarttuu minua kädestä. Lopulta kaikki turvaohjeet on saatu kerrattua ja kone pääsee lähtemään. Tunnen, kuinka jännitys kasvaa sisälläni, kun kone kiihdyttää kiitoradalla. Nousemme ilmaan ja palmupuut pienenevät allamme. Pian näkyviin tulee turkoosi meri. Todella kaunista, ajattelen.

Ikuisuudelta tuntuneen lentomatkan jälkeen laskeudumme viimein Helsingin lentokentälle. Suuntaamme hakemaan matkalaukkuja hihnalta. Kristianin ja Emilian laukut tulevat melkein heti, mutta minun laukkua saamme odottaa. Lopulta, kun kaikki muut laukut ovat jo tulleet ilmestyy hihnalle tuttu laukku.
”Vihdoin!” huudahdan.

Istumme taksissa, joka vie ensin minut kotiin ja sitten Emilian ja kristianin. Ilma on Kreikan trooppiseen ilmastoon verrattuna harmaa ja sateinen.
”Meillä oli kiva matka!” Emilia hihkaisee.
”No niin oli!” totean ja silitän tytön hiuksia.
Taksi pysähtyy kotini eteen.
”Kiitos tuhannesti tästä matkasta. Mulla oli tosi hauskaa”, sanon Kristianille.
”Ilo oli minun puolellani”, Kristian hymähtää.

Soitan ovikelloa ja äiti tulee avaamaan. Huomaan heti hänen ilmeestään, että jotain on vialla.
”Mikä on?” kysyn.
”Siskosi on vakavasti sairas”, äiti sanoo.