Viihde
Firebubble2.7.2017 16:44
1/2
Novelli: Kultaruukku sateenkaaren päässä

Luku 1
-
Sadepisarat rummuttaa ikkunalautaa. Vesi valuu puroina lasia pitkin, liukuu ikkunalautaa pitkin ja tippuu alas kadulle. Alhaalla ihmiset kulkee sateenvarjojen kanssa, kenelläkään ei ole kunnollista sadetakkia. Lukuun ottamatta kahta lasta, toinen pitää äitinsä kädestä kiinni ja toinen, varmasti jo kouluikäinen, seisoo R-kioskin katoksen alla. Vaikka sillä on sadetakki, se seisoo katoksessa. Tyhmä.
Milla istuu ikkunasyvennyksessä, näkee tämän kaiken ja enemmän, sade ei laannu eikä tuuli tyynny. Tuulta ei tietenkään tunne ikkunan läpi -toisin kuin mökillä, siellä tuuli tuulee sisään- mutta Milla näkee kuinka tuuli riuhtoo sateenvarjoja ja hulmuttaa suomenlippua lipputangossa. Tänään on joku liputuspäivä, Milla tietää sen. Jonkun kuuluisan henkilön päivä. Sitä voisi kysyä siskolta, kunhan se tulee koulusta. Paitsi että tänään se sanoi menevänsä koulun jälkeen kaverille. Jenna on aina kaverilla.
Millankin pitäisi olla päiväkodissa, mutta Milla on kuumeessa, ja siksi ei ole muuta tekemistä kuin istua ikkunasyvennyksessä ja tuijottaa, kuinka sadepisarat valuvat ikkunaa pitkin. Kaunis, tyypillinen suomalainen huhtikuu. Missä se aurinkokin viipyy, kun sitä tarvitsisi. Vaikka eihän Milla sitä kaunista säätä tarvitse, haluaa vain. Ihmisillä on kummallinen tapa sekoittaa halu ja tarve keskenään, Milla miettii ja nousee ikkunalaudalta. Jouluna saatu vesiväripaketti tuntuu houkuttelevan, ja työhuoneessa on aina paperia.
Paitsi että nyt paperia ei ole. Se on kai loppu. Kaikki asiat on loppu ihan väärään aikaan.
”Äiti?” Milla kysyy varovasti ja raottaa makuuhuoneen ovea. Äiti puhuu puhelimessa ja viittoo Millaa poistumaan. Milla hiipii takaisin olohuoneen ikkunasyvennykselle. Sade on alkanut laantua. Harmi. Aina sadesäällä Millalla on sellainen tunne, kuin koko maailma pysähtyisi. Se on kiva tunne, jotenkin mystinen.
Kun Milla istuu ikkunalla, hän kuvittelee olevansa Tähkäpää, joka istuu vankina tornissa. Silloin Milla alkaa laulaa sitä laulua, joka saa Tähkäpään hiukset hohtamaan, vaikka hän ei osaa sanoja kunnolla.
Jenna sanoo että alkuperäisessä tarinassa Tähkäpään hiukset eivät hohtaneet. Milla ei oikein tiedä, pitäisikö Jennaa uskoa. Yleensä Jenna tietää asiat paremmin, onhan se kolme vuotta vanhempi ja jo toisella luokalla. Siihen on vielä pitkään, että Milla on toisella luokalla. Ja silloin Jenna on jo viidennellä. Ja sitten kun Milla on viidennellä, Jenna on jo yläasteella. Eli melkein aikuinen.
Milla kysyi kerran, että kun Jenna on syntynyt ensin, tarkoittaako se sitä, että Jenna kuolee ensin. Jenna naurahti, antoi Millan otsalle suukon ja sanoi, ettei sellaista kannata miettiä. Äiti sanoi, että ei se sitä välttämättä tarkoita. Siihen isä lisäsi, että sitä ei voi milloinkaan tietää. Silloin isä asui vielä kotona.
Se on tavallaan epäreilua. Jenna on aina ollut olemassa kolme vuotta pidempään. Mummi sanoi joskus, että kuolemankin jälkeen ihmiset on olemassa, muiden ihmisten muistoissa. Eli Jenna tulee aina olemaan olemassa kolme vuotta pidempään. Ei ole reilua.
Milla kävelee huoneensa ovelle ja jää oviaukkoon seisomaan. Jotain hänen piti hakea. Mitä se oli. Vähän aikaa mietittyään Milla kävelee takaisin olohuoneen ikkunalle. Ai niin: sukat. Varpaita paleltaa. Äiti sanoi, että kun on kuumetta, pitää pukeutua lämpimästi. Se kai auttaa jotenkin. Milla ei tiedä, miten.
-
”Käykö että sitten se keijuprinsessa menee juhliin ja papparastit kuvaa sitä?” Krista kysyy.
”Joo”, Ella hihkuu, ”ja sitten tää koila tulee sinne ja sitten keijuplinsessa ottaa koilan lemmikiksi.”
”Mitä papparastit on?” Milla kysyy.
”Papparastit on sellaisia, jotka kuvaa kuuluisia tyyppejä”, Krista selittää. Milla ei ole ikinä kuullutkaan mistään papparasteista. Krista nyökkää tärkeilevän näköisesti ja sanoo: ”Ja sitten kuuluisat tyypit ei pidä papparasteista.”
”Onko keijuprinsessa sitten kuuluisa tyyppi?” Saana ihmettelee.
”Tyhmä, tietenkin on”, Ella tuhahtaa. ”Plinsessat on aina kuuluisia.”
”Ja keijut”, Milla lisää.
”Ja varsinkin keijuprinsessat”, Krista toteaa.
Saana miettii jotain hetken aikaa. ”Okei”, hän toteaa sitten, ”voiko keijuprinsessa nyt jo tulla sinne juhliin?”
”Ei!” Ella huudahtaa, ”juhlapaikka ei oo valmis!”
Krista ryntää lelulaatikolle. Milla seuraa perässä ja ottaa pahvilaatikon. ”Tää voi olla sellainen lava missä prinsessa seisoo”, tyttö toteaa.
”Ei prinsessat seiso lavalla”, Saana inttää, ”vaan laulajat seisoo lavalla. Prinsessat seisoo punasella matolla.”
”Matolla seisoo muotityypit”, Krista sanoo.
”No missä prinsessat sitten seisoo?”
”Plinsessat ei seiso”, Ella tietää, ”ne tulee vaunuilla juhliin ja tanssii.
”No sitten tää voi olla tanssilava”, Milla sanoo ja nostaa pahvilaatikkoa.
Idea hukkuu kolmen muun tytön väittelyyn siitä, onko pahvilaatikko liian alhainen asia keijuprinsessalle. Ehkä se sitten on.
”Mikä tän keijuprisessan nimi muuten on?” Saana kysyy.
”Se voi olla Sateenkaari”, Milla ehdottaa.
”Miksei se ole joku oikea nimi?” Ella ihmettelee.
”Keijuilla on aina kummalliset nimet”, Krista ilmoittaa.
Hetken kuluttua Kristan äiti kurkistaa ovesta.
”Ruoka on valmista”, hän ilmoittaa. Keijuprinsessabarbie nimeltä Sateenkaari jää lattialle, kun neljä tyttöä juoksevat kilpaa keittiöön.