kEkSi2.7.2017 15:21
1/7
Novelli- Kaunista Katsottavaa

Joo x3

Luku 1


Katselen kun ihmiset kävelevät kiireisesti kadulla ja puhuvat puhelimeen. Ulkona on lämmin, joten melkein kaikilla on päällä shortsit ja t-paita. Nousen ylös ja suljen ikkunan. Käännän pääni pois ikkunasta. Pidän uudesta huoneestani. Huoneen seinät ovan puiset, valkoiset. Lattia on kivinen, valkoinen sekin. Muuta huoneessa ei olekkaan, paitsi järjetön kasa pahvilaatikoita. Olemme juuri muuttaneet isän kanssa Turkuun. Turku on ihmeellinen kaupunki! Monien mielestä se on tavallinen, ehkä jopa tylsä. Minusta se taas on mahatava, en ole päässyt isompaan kaupunkiin kuin Kajaani kuin pari kertaa. Olen jo 13-vuotias, Paltamo alkoi olemaan tylsä. Sanoin isälle, että haluan muuttaa etelämpään, ja kappas, kuukausi sen jälkeen isä sai töitä Turusta. Olen asunut isän kanssa yli 7 vuotta. Äitini kuoli autokolarissa New Yorkissa. Se oli kamalaa, muistan sen kyynelten määrän ja kuinka suurimman osan ajasta isä vain makasi sohvalla ja itki. Siitä on jo 6 vuotta, enkä ajattele sitä enää.

"Eve! Evee!" isä huutaa alhaalta ja kuulen kun hän nousee portaita ylös. Nousen ylös lattialta ja pujottelen pahvilaatikoiden ohi ovelle. Avaan oven ja nään isän portaissa. Isä on pitkä, lyhyt hiuksinen komea mies. Nyt isä ei vain näytä kovin järkevältä, niinkuin yleensä. Hänellä on päällään likainen essu ja päässään hassun näköinen kokin hattu. Tein sen paperista kun olin noin 10-vuotias.
"Tuu syömään, tein makaroonilaatikkoa," isä heiluttelee kädessään kauhaa. "Meille tulee vieras"
Katson isää. Isä ei koskaan kutsu vieraita. Hänellä ei ole sisaruksia, ja melkein kaikki sukulaisemme asuvat Lapissa.
"Kuka? Oletko muka jo tutustunut johonkin?" menen isän perässä kun hän laskeutuu portaita ja suuntaa keittiöön. Hän näyttää todella iloiselta.
"No joo. Tutustuin häneen kun kävin täällä katsomassa työpaikkaani. Hänen nimensä on Julia. Pidät hänestä varmasti!" isä melkein hyppii innosta.
Isä on siis tutustunut naiseen. Ei. Ei he eivät voi seurustella. Jätän seurustelu ajatuksen. Ehkä he ovat vain kavereita..
"Julialla on ikäisesi tyttö, Roosa," isä kertoo. "Roosa on todella mukava, teistä tulee varmasti hyvät ystävät! Roosa pitää myös tanssista," isä vain jatkaa listojaan Juliasta ja Roosasta. Millainenkohan Roosa on, tai Julia? Onkohan Roosa samanlainen kuin minä, vai ihan erilainen? Mitäköhän tanssia hän harrastaa? Tuskin isä tietää.
"Tuleeko se ömh.. Roosakin tänne?" istun keittiön pöydälle, kun isä laittaa makaroonilaatikkoa uuniin. Olemme saaneet vasta keittiön sisustettua, vaikka muutimme jo kolme viikkoa sitten.
"Ei, hän ei ehdi. Hänellä on tanssitreenit. Hän on todella taitava!" katson isää, kunnes hän pukkaa minua kylkeen. "Älä huoli, ei hän sinua parempi ole!" nauramme yhdessä kunnes saan kysyttyä:
"Mitä tanssia hän harrastaa?" itse harrastan jazzia. Toivottavasti ei jotain ihan outoa, kuten jotain napatanssia.
"Ai Roosako?" isä katsoo minuun ja alkaa kattaa pöytää.
"Niin. Tanssiiko Juliakin?"
"Kyllä, hän on tanssi opettaja! Mutta Roosa tanssii myös jazzia! Eikö olekin kivaa?" isä hehkuttaa.
"Joo... Tosi kivaa!" sanon töykeänä. Miksi senkin pitää tanssia jazzia? ajattelen. No, ehkä se ei haittaa. Yhtäkkiä ovikello soi, Julia on siellä. Menen nopeasti sotkuiseen eteiseen, ja avaan oven. Ovella seisoo kaunis, pitkä nainen jonka hiukset ovat vaaleanruskeat, ja jonka simät ovat kastanjanruskeat. Nainen katsoo hetken minua hämmästyneesti, kunnes taitaa tunnistaa minut.
"Ai, oletko sinä se Eveliina? Hauska viimein tavata sinut, olen Julia, isäsi tyttöystävä!"


JATKUU