Månster25.6.2017 13:50
1/7
Novelli - Juna-asemalla

//Haluan alkuun vain huomauttaa että kappalejaot olen tähän tekstiin tehnyt,se on tämän sivuston vika mikäli ne eivät ole kohdillaan.

Juna-asemalla

Kävelin kohti juna-asemaa, kun tunsin kevyen kosketuksen olkapäälläni. Katsahdin taakseni, ja näin miehen, arviolta kolmenkymmenen ikäisen.
- Odota, hän sanoi ja tummat silmät tarkkailivat minua.
- Jos tulet mukaani, voin näyttää sinulle tänään jotain ihmeellistä.
Minä epäröin, minulla oli kiire töihin, niinkuin jokainen arkiaamu, mutta jokin muukalaisessa sai minut lupaamaan:
- Selvä, minä tulen.

Muukalainen johti minut juna-asemalle ja laiturille numero 13, juuri sinne samalle, minne menin odottamaan junan saapumista aamuisin jotta pääsisin töihin.
- Näetkö tuon miehen? Tuon jolla on maitokahvin värinen iho? muukalainen kuiskasi yhtäkkiä korvaani. Pysähdyin, katsahdin miestä jota kohden muukalainen nyökkäsi, ja nyökkäsin myös.
- Hän on pakolainen. Tullut Syyriasta. Hänen veljensä ja isänsä kuolivat kun kaupunkiin tehtiin pommitus. Hän tuli Suomeen, sai turvapaikan, mutta ihmiset kohtelevat häntä kuin roskaa. Sinäkin normaalisti vain kävelisit hänen ohitseen, saattaisit mulkaista, etkä soisi edes yhtä hymyä.

Katsahdin muukalaista kummissani. En tiennyt, miksi hän tiesi tuon kaiken miehestä, ja oudointa oli, että hän tiesi täsmälleen mitä tekisin nähdessäni pakolaisen. Kuka tuo muukalainen oli? Joku vaarallinen stalkkeriko? Jostain syystä hän ei kuitenkaan vaikuttanut vaaralliselta, ja jäin paikoilleni seisomaan, odottaen että hän johdattaisi minut johonkin.

Samassa laiturille saapui juna. Sama juna, jolla menisin joka arkiaamu töihin. Muukalainen meni junan ovista sisään, eikä minun auttanut kuin seurata häntä.
Kohta hän istui paikoilleen, ja minä istuin hänen viereensä.
- Näetkö tuon hieman taaempana istuvan naisen, joka pitää vauvaa sylissään? muukalainen kuiskasi. Katsahdin muutama penkkirivi taaemmalla istuvaa naista, ja nyökkäsin.
- Hän on yksinhuoltaja. Hänen entinen miehensä tyhjensi hänen pankkitilinsä ja lähti ilmoittamatta mitään. Silti nainen rakastaa miestä, eikä ole tehnyt edes ilmoitusta poliisille. Tuo nainen... hän raataa työssä kaiken päivää ja yötä saadakseen itsensä ja vauvansa elätettyä. Joka aamu hän vie vauvan hoitoon sukulaiselleen, ja lähtee töihin. Myöhään illalla tullessaan töistä hän hakee vauvan saadakseen viettää hänen kanssaan edes muutaman tunnin, ennenkuin aamu sarastaa ja sama tapahtumaketju lähtee käyntiin. Ja sinä... sinä et normaalisti edes hymyilisi naiselle, ehkäpä jopa tuhahtelisit ärsyyntyneenä kuullessasi vauvan itkevän.
Entä huomaatko tuon lapsen joka istuu pyörätuolissa pyörätuolipaikalla? Hän joutui onnettomuuteen, jossa hänen äitinsä kuoli ja hän halvaantui. Nyt muut lapset kiusaavat häntä hänen halvaantumisestaan. Ja sinä... sinä et normaalisti edes huomioisi häntä, kääntäisit katseesi poispäin mikäli hän yrittäisi puhua sinulle, muukalainen puhui, ja sen jälkeen yhtäkkiä vain katosi, jättäen minut hämmentyneenä paikoilleni. Mitä oli juuri tapahtunut, oliko muukalainen totta vai pelkkää mielikuvitukseni tuotetta?

Seuraavana aamuna olin taas menossa töihin. Kävelin kohti oikeaa laituria, kun huomasin tummaihoisen miehen. Hän ei ollut sama mies jonka olin nähnyt edellisenä aamuna, mutta kohotin katseeni, katsoin häntä silmiin. Ja hymyilin.