Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

ILOVEFOOD17.7.2017 8:17
1/3
Novelli: itsemurha

Istun yksin laiturilla, ja katselen merta. Meri on minulle rauhan ja vapauden symboli. Olen valmiina hyppämään meren aaltojen vietäväksi kohti suurta tuntematonta, mutta se ei tunnu oikealta. Se tuntuu vaaralliselta ja hieman pelottavalta. Rannalla ei ole enää itkeviä ja leikkiviä lapsia, ainoastaan pari nuorta pariskuntaa osoittamassa toisilleen rakkauttaan. Muutama lintu lentelee edestakaisin pääni päällä, ja se saa minut muistelemaan lapsuuttani. Olen syntynyt rakastavaan ja huolehtivaan perheeseen. Vanhemmat onnellisesti yhdessä edelleen, ja heille suotu viisi ihanaa lasta. Tai ainakin neljä ihanaa, ja yksi outo ja synkkä. Riisun mustat uudet kenkäni jalastani maahan, ja kastan jalkani veteen. Vesi on viileää, ja syvää. Riisun vaistonvaraisesti myös takkini, ja laitan sen kenkieni suojaksi. Käteni arvet näkyvät selvästi auringossa, ja huomaamattani pari kyyneltä vierähtää poskelleni. Puhelin alkaa soida, en tiedä edes kuka soittaa, mutta päätän olla vastaamatta. Pian olen jo polvianimyöten kylmässä vedessä. Katselen ympärilleni. Kukaan ei huomaa minua, kukaan ei kaipaa minua. Liikuttelen jalkojani veden pohjassa, ja varpaani osuvat teräviin kiviin. En jaksa välittää enää. Kävelen hitaasti, mutta määrätietoisesti syvemmälle. Ja lopulta vedän syvään henkeä, ja painan pääni vedenpinnan alapuolelle. Puristan silmiäni kiinni, ja olen juuri hengittämässä vettä keuhkoni täyteen, kun joku koskettaa olkapäitäni ja nostaa minut pois vedestä. Olin kävellyt jo kymmenen metriä laiturista eteenpäin, eikä jalkani enää koskettaneet pohjaa. Tunnen hellän puristuksen kaulani ympärillä, ja kuulen jonkun uivan kohti rantaa. Kaikki sumenee hetkeksi, mutta palaan tajuihini laiturilla. Samalla laiturilla, jolla ovat kenkäni, ja takkini niiden suojana.

Etkai sä tosissas aikonut hukuttaa ittees? kuulen miehen äänen ihan vierestäni. En vastaa mitään, hengitän vain raikasta ilmaa, ja pian tunnen kun mies laittaa takkini suojakseni.
Mä soitan nyt ambulanssin, kuulen taas miehen saovan.
Ei älä! huudahdan sen minkä pystyn.
Kyllä soitan, en mä sua voi tänne jättää.

VIISI VUOTTA MYÖHEMMIN:

Tuosta tapahtumasta on nyt aikaa, onneksi. Olen ikuisesti kiitollinen tälle miehelle jonka nimeä en voi yksityisyydensuojan vuoksi kertoa. Jos hän ei olisi soittanut ambulanssia, olisin luultavasti mennyt uudelleen veden varaan, ja hukkunut. Sehän oli tarkoitukseni. Olin osastolla itsemurhayritykseni jälkeen neljä kuukautta, kunnes pääsin takaisin kotiin. Nyt minulla on itsellä yksi ihana poika, ja pidän huolen, ettei hänen tarvitse koskaan käydä läpi tätä samaa. Kiitos.



**************************************************************
Haluan mainita, että tämä tarina ei ole tosi!! Vaan ihan omasta päästä kirjoitettu pieni värssy :-D Mielipiteen tervetulleita!