Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

Sipuliviina29.7.2017 22:18
1/5
Novelli: En ole kuin he

(Huomioikaa, kyseessä on enimmäinen novellini/tarinani tai no mikä lie onkaan, joten virheitä löytyy ja kirjoitus on tönkköä)



Nimi: Salla Eva-Maria Korhonen
Ikä: 14
Ulkonäkö: 168cm, paksut pitkät
blondit hiukset, tiimalasivartalo ja
ihanteelliset kasvojen piirteet
Kotikaupunki: Lahti
Perhe: isä, äiti, kaksossiskot ja
pikkuveli
Lemmikki: Pomeranian Tupu
Lempiruoka: sosekeitto
Lempipuuha: pimeänä, sateisena
syysiltana kirja kera kuuman kaakaon
sekä kirjoittaminen
Harrastukset: voimistelu&yleisurheilu
Yleisimmät kiinnostuksen kohteet:
Muoti ja meikkaaminen

Näin minut kuvataan ulkopuolisten näkökulmasta.Tämä olen minä. Oikeastaan se mikä väitän olevani, mutta en oikeasti ole. Jos et tunne minua, todennäköisesti kuvittelet minun olevan tavallinen massaan hukkuva teinityttö, mutta sanon sinulle että olen kaukana siitä. Elämäni koostuu esittämisestä. Kodin kulissit, koulussa ja vapaa-ajalla. Vain omaan huoneeseeni syrjäytyessä voin olla oma itseni. Minulta vaaditaan olevani täydellinen ja teen melkein kaikkeni sen eteen. Kotona minut tiedetään ystävällisenä kodin hengettärenä joka rakastaa ruuanlaittoa ja hiljaisuussa. Koulussa sinä massateininä jota ei kiinnosta muu kuin mikä yleensä teinityttöjä kiinnostaakaan. Meikkaaminen, muoti, pojat. Sekä minun tapauksessani urheilu. Tosin kaikki olettaakin, että harrastan yleisurheilua vaan siksi että vanhempani pakottaisivat. Se ei ole totuus, totuus on se, että urheilusuorituksia tehdessä ja useita tunteja niiden eteen raatavana minusta kerrankin tuntuu, että olen hyvä jossain. Koulu menee kiitettävästi, keskiarvoni on kasin pintaan, kas kummaa kuin olen vain lihasta, mutta aivoja ei löydy. Sekään ei ole totuus. Oikeasti minulla vaan ei ole motivaatiota koulunkäyntiin.
Vapaa-ajalla ja kaverieni kesken minut tunnetaan spontaanina ja rohkeana hulluttelijana, joka ei auktoriteettejä pelkää. Perjantain känni-illat kuuluvat kaveripiirini tyypilliseen ajanviettoon. Välillä poliiisejä puskassa piilotellen, välillä juomme rauhassa shampanjaa erään ystäväni olohuoneessa keskustellen syvällisistä asioista. Ja jälkeenpäin kukaan ei muista mitään paitsi minä. Taidan olla tullut isääni, ehkä liiankin hyvä viinapää.


(Tässä eka osa, tuli tälläne lyhyt, joka enemmänki selittää taustoja ja sellaista. Oon tehny tokankin jo valmiiks mutta saatan joutua pätkimään sen kahdeksi)