//Okei, toi nimi taitaa olla aika kliseinen, mutta en nyt jäänyt miettimään kauaks aikaa nimeä, joten suoraan vaan aiheeseen!

Prologi

En koskaan ollut tajunnut, että yksi ilta voisi muuttaa koko loppuelämän. Mutta ehkä se johtui siitä, että ennen tuota iltaa, en koskaan ajatellut muuta kuin alennusmyyntejä tai poikia. Näin jälkeenpäin ajateltuna, minun olisi varmasti pitänyt olla huolellisempi, ehkä silloin olisin vielä oma itseni. Mutta kysymys oli, haluaisinko olla vieläkin se, mikä olin joskus? Ette varmasti vielä ymmärrä, mutta ei se mitään. Ei, minä en käynyt lähellä kuolemaa tai muuta sellaista radikaalia - vaikkakin ennen iltaa olisin varmasti ajatellut tätä kuolemaakin pahemmaksi - mutta jokin suuri muutos tapahtui.

Sinä iltana musiikki pauhasi jälleen täysillä, aiheuttaen varmasti tilapäistä tinnitystä jokaiselle huoneessa, tai ylipäätänsä koko talossa olevalle. Koko asuinalueella raikui musiikki selvästi, oli sitten itse talossa josta se kuului, tai ei. Ja minä olin siellä talossa. En olisi mistään hinnasta jättänyt Valtterin bileitä väliin, sillä niitä järjestettiin harvoin ja siellä sattui ja tapahtui kaikkea, josta puhuttiin vielä parikin kuukautta pippaloiden jälkeen. Ja toinen syy oli se, että sinne pääsi vain suositut ihmiset.
Ja minä olin suosittu, olin se tyttö, jota kaikki ylä-asteelaiset ihailivat, se yhdeksännen luokan kuningatar, jolla kavereita riitti, aivan kuten poikiakin. Juominen ja tupakka liittyi tietenkin asiaan, sillä ilman niitä en missään nimessä olisi voinut olla tuossa asemassa. Ja neitsyys oli mennyt 12 vuotiaana, jolloin jätkä oli ollut kolme vuotta vanhempi. Kokemus oli erittäin järkyttävä, mutta pakkohan sitä oli kehua kaikille, vaikka se sattui, eikä tuntunut lainkaan niin hyvältä kun olin luullut muiden puheiden perusteella.
Joten jos olisin jättänyt bileet väliin, olisin sekä vaarantanut asemaani, että saanut kauheat juorut käyntiin siitä, miten olin varmasti saanut kotiarestia tai viettämässä iltaa nörttien seurassa.

Saavuin Valtterin talolle ystävieni Lindan, Annan ja Santerin seurassa. Anna ajoi suoraan talon eteen, tasan kello 23:00, jolloin juhlat olivat kestäneet jo tunnin. Emme tietenkään voineet mennä heti sisälle, sillä olisi ollut noloa vaikuttaa liian innokkaalta. Ja olihan meidän täytynyt jo aloitella. Anna oli ainut täysi-ikäinen, kun taas minä, Linda ja Markus olimme yhdeksännellä luokalla, jokainen 16-vuotias. Anna oli tuonut meille leijonapullon, jota olimme kitanneet kurkkuumme raakana irvistellet nielaisujen jälkeen. Jopa Anna oli ottanut muutaman ryypyn, vaikka olikin ratin takana. Ja pullon tyhjentämisen jälkeen kaarsimme suoraan Valtterin luokse. Me kolme hyppäsimme ulos autosta ja Anna lähti parkkeeraamaan autoansa.
Kuistilla seisoi muutama ihminen rööki kädessä ja pöytä oli jo täynnä kaljapulloja. Kuistilla olevat olivat kaikki amislaisia, joita en tuntenut lainkaan, mutta itsevarmasti menin heidän joukkoonsa ja kaivoin laukusta malboron punaisen savukkeen, jonka laitoin huulieni väliin. Ojensin käteni merkiksi, jotta joku tajuaisi antaa sytyttimen. Vastapäätä minua ruskettunut tyttö, jonka oletin olevan vain pari vuotta minua vanhempi, kaivoi farkkujensa taskusta mustan sytyttimen. Hän sytytti sen ja toi sen tupakkini päähän, joka syttyi. Vedin henkoset ja nappasin tupakan etu- ja keskisormen väliini ja puhalsin savua ulos suustani. Muutama vieressä oleva jätkä teki erilaisia temppuja savulla, joita olin joskus yrittänyt opetella, mutta en koskaan onnistunut tekemään niitä.
Tajusin, että Linda ja Santeri, jotka olivat koulussa erittäin itsevarmoja, mutta vieraassa seurassa vähemmän, seisoivat jähmettyneinä takanani. Naurahdin yhtäkkiä, jotta hiljaisuus raukenisi ja astuin askeleen taaksepäin, jotta ystäväni mahtuisivat rinkiin.
''Tässä on ystäväni Santeri ja Linda'', sanoin hymyillen valloittavaa hymyäni, jonka tiesin hurmaavan monet ihmiset.
''Ja minä olen Kata'', sanoin lempinimeni, sillä en tosiaan haluaisi esittäytyä Karariinana, sillä se kuulosti aivan väärältä suussani, vaikka se olikin ollut nimeni 16 vuotta. Muut ympärillämme nyökäyttivät päätänsä ja hihkaisivat moita. Jokainen sanoi nimensä rennosti, mutta en kiinnittänyt niihin lainkaan huomiota, vaan kävelin suoraan ihmisten läpi pöydän luokse ja tavoittelin katseellani tyhjien olutpullojen seasta täyttä.
''Bingo'', hihkaisin ja nappasin lähes täyden olutpullon ja kulautin siitä. Käännyin ympäri ystävieni puoleen;
''Mennäänkö?'' Tumppasin vain puoliksi poltetun tupakkini kaiteeseen ja lähdin Lindan ja Markuksen seurassa sisälle, vaivautumatta odottamaan Annaa.
Sisällä oli hämärää, ikkunat oli peitetty jätesäkeillä ja kattoon oli kiinnitetty pyörivä valo. Heti kun taloon saapui, pääsi lyhyttä käytävää pitkin bileiden keskukseen, jossa oli suuret bassostereot ja oikein DJ, joka hytkyi musiikin tahdissa. Vain muutama tanssi keskellä huonetta laimeasti, selvästikin jo hyvin päihtyneinä. Monet istuivat sohvalla suurissa ryökkiöissä ja kuului paljon puhetta ja naurua. Etsin katseellani jotain, kehen voisin tarttua. Jotain ihmistä, kenen luokse voisin mennä. Haravoin arvioivasti mestaa katseella, kunnes näkökenttääni eksyi ihminen. Olin jo sen verran päihtynyt, etten heti tunnistanut miestä.
''Kata!'' Valtterin ääni sanoi isännän omaisesti, joka hän olikin.
''Valtteri'', sanoin ja suutelin tätä pikaisesti suulle. Virnistin perään ja Valtteri nauroi avoimesti.
''Suosikkinaiseni'', hän vitsaili ja otti kädestäni kaljapullon, joka oli tyhjentynyt jossain välissä. Hän antoi käteeni jonkun pienen lasin, jonka hoksasin shottilasiksi. Kulautin sen kurkusta alas. Normaalisti shotti olisi tuntunut jossain, mutta nyt en tuntenut mitään.
''Jatka samaan malliin'', Valtteri huusi musiikin läpi ja läpsäisi minua selkään, ennen kuin jatkoi matkaa.