Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

Hirmuinen3.8.2018 10:51
1/1
Nimetön novelli muutaman vuoden takaa

Puhelimen muistiinpanojen kätköistä löytyi joku vanha novelli, joten päätin nyt läpällä laittaa sen tännekki. :D Olin todella angstinen tuohon aikaan ja sen kyllä huomaa. Nauttikaa!

• • • •

Siristin silmiäni auringon paistaessa suoraan kasvoihini. En kuitenkaan voinut kääntää päätäni, en, vaikka valo poltti silmiäni saaden kyyneleet valumaan poskilleni.

Katselin hentoa hahmoa, joka käveli hyytävään veteen. En ollut varma, miksi. Vesi oli aivan vasta sulanut, ja kevättuulikin huusi ankaran kylmänä.

Hahmon ikää ei voinut sanoa varmaksi; en nähnyt hänen kasvojaan. Ruumiinrakenteesta saatoin kuitenkin arvella hänen olevan vielä alaikäinen. Ehkä 16.

Ohuen kesämekon helma kastui. Miksi tytöllä oli noin vähän vaatetta? Ja miksi hän meni uimaan vaatteet päällä? Näin, kuinka tytön läpi kulki vilunväristykset, mutta siitä huolimatta hän jatkoi vakaasti kävelyä eteenpäin.

Mieleni taka-alalla alkoi syntyä se kauhistuttava ajatus; se ajatus, joka selittäisi tytön oudon käytöksen, mutta olisi niin kaamean surullinen. Eihän se vain voinut olla niin?

Nyt tytön alaselkään ulottuvat kiharat kastuivat latvoista. Olin lähes varma siitä, mitä hän oli tekemässä. Halusin huutaa, juosta tytön perään ja ottaa hänen kalpeasta ranteestaan kiinni. Sanoa, ettei hän saa, ei voi. Jokin kuitenkin piti minua paikallaan. Jokin voima, joka juurrutti jalkani maaperään, muurasi kurkkuni umpeen. Mutta pakotti minut silti katsomaan.

Vesi ylsi tyttöä jo kaulaan asti. Näin hänen hengittävän syvään. Tiesin, mitä hän ajatteli. Viimeinen hengenveto. Ja sitten hän upposi pinnan alle.

Pian en enää edes nähnyt häntä sakean veden keskellä. Pieni, toiveikas ääni sanoi, että kohta hän nousisi pintaan, kääntyisi ja palaisi rannalle hymyillen. Kuivaisi tummia kiharoitaan ja katsoisi minua hiukan kummeksuen, mutta yhä hymyillen. "Tulitko sinäkin uimaan?" Mutta minä tiesin, ettei tyttö palaisi.

Tiesin myös, että voisin yhä pelastaa hänet. Voisin hypätä veteen ja nostaa hänet pintaan. Mutta en tehnyt niin. Tyttö muuttui hitaasti osaksi aaltoja, mutta minä käännyin ja kävelin pois vilkuilematta taakseni.