Viihde
Kirjapino10.3.2018 19:05
1/3
Nälkäpeli - Novelli

Oon jo pitkään halunnu alottaa kirjottaa "omaa versiota" Nälkäpelistä tänne demiin :). Nyt viimein tylsyyden keskellä se tapahtuu, mutta nyt hus hus jonnin joutavat höpinät ja jotai emt (xdd)

Nälkäpeli

Vyöhyke 10,Karjatalous

Asun vyöhykkeellä 10. Autan äitiäni ja isääni lihakaupassa. Minulla on myös isoveljeni Matt. Useimmat sanovat, että isoveljet ovat kamalia, ärsyttäviä, ällöjä, inhottavia ja sen semmoista. Mutta ei Matt. Matt on juurikin tuon kaiken kamalan vastakohta. Hän tekisi ihan mitä vain auttaakseen minua, isää ja äitiä. Hän on ihmeellinen suoraan sanottuna.

"Ylös heti, Octavia! Jos ajattelit tänään saada jotakin mahan täytteeksi, niin et saa sitä nukkumalla!" joku, luultavimmin isä karjui huoneeni ovella. Nousin jäykästi ylös ja puin ylleni nekin vähäiset vaatteet mitä minulla oli. Liikuttelin hermostuneesti varpaitani. Pelkäsin isää. Hän oli juoppo ja muutenkin pelottava. Hän huusi kaiken päivää ja hakkasi nuijalla lihaa kuin hullu. Huokaisin pelonväreitä äänessäni ja hiivin portaat alas lihakaupan puolelle. "Huomenta Matt!" sanoin tekopirteällä äänellä ja menin järjestämään lihatiskin tuotteita. "Huomenta, oletko muuten nähnyt äitiä?" Matt kysyi hieman huolestuneesti. "Ai, en ole. Kuinka niin?" ihmettelin kulmat kurtussa. "Ei mitään." Matt mumisi itsekin hämillään.

Illalla istuin sängylläni ja selailin vanhaa kirjaa. Siis ikivanhaa kirjaa. Äitiä ei ollut näkynyt missään koko päivänä, joka oli outoa. Sysäsin kirjan kauemmas ja hyppäsin sängystä lattialle. Lähdin alakertaan laittamaan ovia lukkoon. Kuulin tiskiltä kolinaa, ja alakertaan päästyä huomasin isän ottavan kaikki kolikkomme kassasta. "Isä? Mitä oikein puuhaat? Tarvitsemme rahoja perheen elättämiseen eikä sinun juomiisi! Laita ne takaisin!" huusin vihaisena. Isä katsoi minua murhaavasti. Tiesin tehneeni ehkä jopa väärin kun huusin, mutta isähän se on aina huutamassa! "Laita ne takaisin!" ärähdin vihan kiehuessa sisälläni. Isä vain tuijotti minua kolikot tiukasti kourassaan. "Oletko kuuro vai mitä?! Laita takaisin!" huusin niin kovaa kun vain jaksoin. Isä käveli ulko-ovelle, avasi ja lähti kolikot mukanaan tuhlaamaan ne alkoholiin. Purskahdin itkuun. En ollut saanut koko päivään mitään ruokaa. Rojahdin viimeiselle porrastasanteelle itkemään. Vihasin isää koko sydämestäni. Ei, koko sielustani.

Vihanpurkauksestani oli kulunut kaksi päivää. Äitiä ei näkynyt, ja isä ryyppäsi kaduilla. "Hei, Oca!" Matt hymyili tullessani pyyhkimään alakerran tiskiltä pölyjä. "Oca? Kuka hän muka on?" Nauroin. "Uusin lempinimesi." Matt sanoi hymynvire suupielissä. "Joopa joo." nauroin. Siivosimme Mattin kanssa tilaa monta tuntia. "No, Oca, mitä olisit mieltä jos-" Matt aloitti, mutta narahdus ulko-ovella sai huomiomme kiinnittymään sinne suuntaan. Olin odottanut vihdoinkin äitiä, mutta siellä ei ollut äiti. Vaan joukko rauhanvartijoita.

Joop, aika tylsä :/. Mut luultavasti ens osasta tulee kiinnostavampi :)