Viihde
RealLife17.5.2018 8:11
1/2
Little Fairytale

Pieni pätkä nyt, kirjoitan lisää illalla.

Little Fairytale



Säihkettä, valoa ja auringonpaistetta. Auringonvalo läpäisee silmäluomeni ja pakottaa minut avaamaan silmäni. Lasken hitaasti kymmeneen venyttäen samalla käsiäni kattoani kohti. Päästessäni kymmeneen nousen istumaan ja haukottelen raikasta ilmaa, jota virtaa avoimesta ikkunasta. Ikkuna sijaitsee sänkyni vieressä ja katselen nauttien siitä ulos, joka aamu muiden puikkelehtiessa kaduilla. Rouva Andrews on myymässä tuoreita hedelmiä ja levonnaisia Rosewoodin risteyksessä kuten joka aamu ja ratikka ohittaa hänet minuutilleen täsmällisesti, kuten joka lauantai.

Olen odottanut lauantaita maanantaista lähtien, sillä en nauti koulussa luokkatovereideni läsnäolosta. Välillä minusta jopa tuntuu, että luokkani pojat ovat toiselta planeetalta, sillä käytöstapoja heiltä ei löydy lainkaan eikä muiden arvostamista. Kaikki pojat ovat mänttejä paitsi Aaron. Aaron on koulumme yksi jalkapallojoukkueen edustajista ja kaiken lisäksi joukkueen kapteeni. Ainoa huono puoli hänessä on, että hän on playboy.

Aamupalalla syödessäni raksuvia muroja, kiinnitän huomioni pöydälle jätettyyn taiteltuun paperiin. Otan toisen lusikallisen muroja suuhuni ja alan tutkimaan mistä vanhempani ovat jälleen pahoillaan. Heillä on nimittäin erikoinen tapa viestittää paperin sijainnilla, mihin asia liittyy. Jos paperi on kiinnitetty jääkaapin oveen se tarkoittaa heidän haluavan, että teen jotain heidän puolestaan, huoneeni pöydälle paperi taas tarkoittaa, että he lähtivät edustamaan yhtiötään ulkomaille ja keittiön pöydälle, että he ovat pahoillaan jostain, jonka ovat unohtaneet.

Rakas Amelie

Olemme erittäin pahoillamme, että sovimme esittelyn Italiassa juuri sinun valmistujaispäivänäsi. Jätimme sinulle eteisen koriin rahaa, jolla voit ostaa jotain kivaa. Nähdään viikon päästä.

Terv. Sinun rakkaat E & M

Luettuani kirjoituksen en ole taaskaan yllättynyt heidän surkeasta muististaan. Jos voisin todistaa sen, antaisin diagnoosit varhaisista dementioista. Vaikka olen tottunut rotkoon minun ja vanhempieni välillä, pieni kyynel vierähtää silmäkulmastani ja valuu poskeani pitkin leualleni. Pyyhkäisen sen ärsyyntyneenä pois. Eivätkö vanhempani voisi kerrankin olla läsnä kuten muutkin normaalit vanhemmat?

Olen niin ärsyyntynyt, että lähes kaadan tuolin noustessani ylös, mutta nappaan sen nopeasti kiinni. En nimittäin tänään enää jaksaisi myös alakerran naapureiden rähinää metelöinnistä.