Viihde
Kitkerälahokka29.6.2017 19:01
1/2
Ja sitten.. ei ollut enää mitään

Tässä kirjoittelen kännykällä. Virheitä tulee ja menee.

Olin yksin. Niin yksin että pieni hopeinen kyynel tipahti maahan jalkojeni juureen. Oli kylmä. Niin kylmä että valkeiden hampaideni kalina kaikui pimeässä. Olin peloissani. Niin peloissani että tulin melkein hulluksi mieleni syövereissä. Ja niin jännitin vartaloni sekä ajatukseni tuskallisen odotukseen. Kuuntelin askelten ääniä, jotka lähestyivät minua pimeydessä. En ollutkaan enää yksin. Toivoin että pimeydessä itseään eteenpäin laahaava olio ei huomaisi minua, sillä jos se huomaisi niin minusta olisi kohta jäljellä enää luunkappaleita.. olion suu maisukutteli kiihtyneesti ilmaa kuin herkullista ihmislihanpalaa. Vaistoni heräilivät pikkuhiljaa pimeydessä.En enää osannut pelätä, minä vain suojelin henkeäni konemaisen rauhallisesti. Jokainen lihakseni aktivoitui valmiina pakoon,ja jokainen aivosoluni kirkui tuskasta. Sitten ponnitsin hyppyyn. Aika pysähtyi. Hengitys salpautui. Olio avasi verisen ja terävähampaisen suunsa haukatakseen minua. Sitten ajan kulku jatkui. Henkäisin kauhuissani lentäessäni olennon yli kevyesti kuin höyhen. Liitenin ylöspäin kohti kattoa, kunnes viiltävä kipu iskeytyi päähäni saaden minut huutamaan. Olin unessa, niin unessa etten uskonut herääväni. Tunsin kipua, niin hirveää että uskoin kuolevani. Ja sitten.. ei ollut enää mitään