Taatelikirsikka28.6.2018 15:45
1/3
Elämät

Ei oo muuta tekemistä niin kirjoitan sit tälläisen...

Oli synkkä ja myrskyinen yö.
Ukkonen valaisi salamoillaan sateista maisemaa.
Kaikki järkevät ihmiset olivat linnottautuneet koteihinsa.
Paitsi eräs.
Salama välähti taas ja paljasti mustapukuisen hahmon liikkuvan hämärissä kohti Edforin linnaa.
Hahmo piteli sylissään pientä nyyttiä, jonka tuhinaa ei jyrinän alta kuulunut.
Musta hahmo pysähtyi portille ja kolkutti oveen.

Ärtynyt ja märkä vartija päästi naisen nyytteineen sisälle, päästäkseen nopeammin lämmittelemään tauko huoneeseen.
Nainen kiitti nopeasti ja livahti ovelle.
Hän peitteli ensin vauvan paremmin suojaan sateelta ja kolkutti vasta pienen empimisen jälkeen.
Ovi avautui ja oven suusta kurkkasi hätääntyneen näköinen mies.
"Ei nyt Ada- tarkoitan neiti White." mies sopersi voimatta katsoa nyyttiin.
"Red Edfor. Päästä meidät heti sisään." nainen kivahti kirkkaalla äänellä, josta hänen oli vaikea pitää suuttumusta poissa.
Mies nielaisi ja ympärilleen vilkuillen raotti ovea juuri ja juuri sen verran, että Ada White pääsi sisään.
Linna oli viileä, mutta kuiva, joten Ada asteli sen kummempia miettimättä tulisijan luo ja sytytti valkean.
Red seuraili häntä pelokkaasti kuunnellen jatkuvasti heräisikö joku yläkerrassa.
"Istu!" Ada kehotti miestä, aivan kuin olisi ollut kotonaan.
Tämä istui kalpeana.
"En usko, että meillä on enää puhuttavaa, teimme reilun sopi-" Red Edfor aloitti mutta nainen keskeytti hänet vihaisella sihahduksella.
"Reilu sopimus? Onko tämä sinusta REILU SOPIMUS?"
Red hyssytteli naista. "Ada, vanhempani heräävät!"
Ada päästi ilottoman naurahduksen. "Vanhempasi heräävät? Muisteleppa uudestaan. Ketkä ovat sinun vanhempasi, Red?"
Red avasi suunsa, mutta Adan ilme sai hänet vaikenemaan. Se kysymys ei ollut tarkoitettu vastattavaksi.
"Me teimme vuosi sitten sopimuksen." Ada aloitti hyytävällä äänellä. "Sopimuksessa sinä toivoit saavasi elää rikkaana, toisin kuin edellisessä elämässäsi ja minulle vastineeksi annoit edellisen elämäsi, jonka väitit olleen kunniakas. Näin ei kuitenkaan ollut. Annoin sinulle mitä pyysit ja sinä uhrasit minulle viattoman lapsen elämän! Viattoman lapsen elämän. Katso häntä Red, katso. Sinun ainoa tyttäresi, ainoa minkä omistit ennen ja ainoa asia, millä pystyit ostamaan itsellesi tämän kaiken."
Red katsoi lasta, joka tuhisi rauhallisesti ja käänsi katseensa naiseen.
"Mutta hän elää vielä?"
"Totta kai hän elää!" nainen kivahti. "Minä en vie sieluja viattomilta. Minä annan elämiä, sen mukaan miten niitä eletään. Saatoit hämätä minua hetken. Sielusi näytti puhtaalta, mutta kun tutkin tarkemmin huomasin sen olevan liiankin puhdas. Pelastin lapsen viime hetkellä ja nyt olen tullut perimään sinulta oikeaa sieluasi."
Mies katsoi Adaan raivoissaan.
Mutta nainen oli sulkenut silmänsä ja Red tunsi lipuvansa paikkaan, jossa hän oli ollut kuoltuaan ensimmäisen kerran.
"Anna." Ada sanoi päättäväisesti ja ojensi kätensä.
Mies kaivoi vapisevin käsin taskuaan ja ojensi kiiltävän pullon, jonka hän oli piilottanut saatuaan mitä halusi.
"Mutta... Entä lapsi?" Red kysyi hämillään.
Nainen kohotti kulmiaan. "Mitä sinä enää hänestä huolit? Hän ei voi palata edelliseen elämäänsä, etkä sinä voi saada linnaasi, joten hän ansaitsee sen."
Ada nappasi pullon miehen kädestä.
"Aijai. Näyttää pahalta. Nauti seuraavasta elämästäsi."

Ehh... Joo. Sekotin tähän näköjään jotain uudelleen syntymää sun muuta, joten tuli aika sekava teksti :)) Yritän jatkaa jos jaksan.