Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

_Lasisydän_16.6.2017 12:07
1/5
Eka novelli: Rakastunut viholliseen

Elikkä tää on mun ekan novellin aloitus pätkä. Kertokaa jatkanko ja mitä mieltä ootte :)
____________________

Luku 1

Katson kauhuissani lattialle lyyhistyvää ystävääni. En ehtinyt ajoissa.

- Nyt saa luvan riittää! Olet tappanut vanhempani, siskoni ja nyt vielä parhaan ystäväni, sanon itkun seasta.
- Sanoinhan minä, että tulet katumaan vielä isäni tappamista, Lucas sanoi irvistellen psykopaattisesti.
- En kadu isäsi tappamista! Jos et satu muistamaan niin hän piti minua neljä kuukautta lukittuna ahtaassa kellarissa ja toi ruokaa kaksi kertaa viikossa. Kaiken lisäksi hän vielä puukotti minua käteen, sanon tulistuen ja näytän Lucakselle arpea vasemmassa kädessäni.
- Olisi parempi alkaa katua ja pian! Lucas huusi tullen koko ajan lähemmäs puukko kädessään.

Automaattisesti pakitin kauemmaksi. Potkaisin lattialla jotain. Katson alas ja nään kirveen. Otan sen käteeni, se voisi olla ainoa pakokeinoni. Epäröimättä isken kirveen suoraan Lucaksen otsaan. Katson, kun Lucas kaatuu lattialle ystäväni viereen kirves otsassaan. Lähden ulos mökistä ja juoksen suoraan metsään. Nyt olisi päästävä New Yorkiin ja äkkiä, koska sitten, kun Lucaksen kätyrit saavat tietää, että Lucas on kuollut he etsivät minut käsiinsä ja tappavat minut.

Olen juossut jo hyvän tovin ja minun on pakko pysähtyä. Istahdan kivelle hengästyneenä ja ajatukseni harhailevat menneisyyteen. Synnyin New Yorkissa. Perheeni oli hyvin köyhä ja asuimme New Yorkin siinä osassa, missä kaikki muutkin köyhät. Aloitin varastelemisen jo hyvin nuorena ja olin taitava taskuvaras. Vanhempani omistivat kangaskaupan, joka ei menestynyt kovin hyvin.

Eräänä iltana sitten (tai yötähän se melkein oli) vanhempani riitelivät ja käskivät minua mennä ulos. Siskoni ei ollut kotona vaan hän oli jotenkin kummallisesti saanut töitä baarista ja oli sitten siellä. Kävelin jollain pimeällä kujalla kun yhtäkkiä minut piiritettiin. Piirittäjäni olivat varkaita ja halusivat minut mukaan ryöstökeikoilleen. Kymmenen vuotias pikku Teresa oli haljeta ilosta, kun kuuli, että saisi osan ryöstösaaliista, jos hoitaisi hommansa hyvin. No, sitten minä suostuin ja sinä iltana en enää palannut kotiin.

Parin viikon päästä sitten tulin takaisin kotiin. Vanhempani olivat olleet minusta huolissaan ja toruivat, että en saisi lähteä tuolla lailla, mutta olivat sitten onnensa kukkuloilla, kun näkivät säkin täynnä rahaa. Olimme varasporukalla ryöstelleet pikku kauppoja ja olin saanut osani ryöstösaalista kuten olimme sopineet. Vanhempani tiesivät, että olin taskuvaras, mutta kun kuuluvat, että ryöstelen ja hengaan kuusi vuotta itseäni vanhempien jätkien kanssa, he eivät enää hyväksyneet sitä. Halusin kuitenkin jatkaa varastelemista heidän kanssaan joten karkasin.

Kolmetoistavuotiaana oli yksin ryöstökeikalla. Ennenkun ehdin tehdä mitään törmäsin Kalleen, Lucaksen isään. Hän vangitsi minut talonsa ahtaaseen kellariin. Neljän kuukauden kuluttua pakenin. Kalle kuitenkin huomasi sen ja puukotti minua käteen. Löin halolla häneltä tajun pois ja puukotin häntä monta kertaa päähän.

Sen jälkeen palasin New Yorkiin ja etsin varasryhmän missä olin. He ihmettelivät mihin oikein katosin ja selitin heille koko jutun. Ryhmään oli tullut uusi jäsen, Elina. Tutustuimme ja meistä tuli heti parhaat ystävät. Joku päivä menin kotiini etsimään vanhempiani ja siskoani. Kun avasin oven näin vain heidän ruumiit ja pöydän ääressä psykopaattisesti hymyilevän Lucaksen. Siitä lähtien olen pakoillut Lucasta ja hänen kätyreitään. Neljä vuotta häntä välttelin ja tänään kopsautin häntä kirveellä otsaan.

Havahdun ajatuksistani askeliin. Alkaa olla jo hämärää. Kauanko istuin tuossa kivellä? Lähden juoksemaan, mutta en pääse kovin pitkälle. Olen ansassa. Roikun puussa verkon sisällä. Miten pääsisin täältä pois? Otan repustani puukon ja alan sahata verkkoa rikki. Lopetan kuitenkin pian, kun huomaan mustan huppupäisen tyypin edessäni. Se on Lucaksen kätyri.