aawiss23.5.2017 21:29
1/1
Ei jatku

Makaan lämpimässä vesessä silmät auki, jalat hiukan valmiina repäisemään itseni todellisuuteen. Kattovalo niin himmeänä, vähän kuten sammuvana tähtenä.
Avaan suuni ja huudan. Tiedän, ettei kukaan kuule, olenhan veden alla. ''Vaikeneminen on kultaa'' sanoi isäni aina. Ei saa tehdä meteliä itsestään.

Ihoni on jo ryppyinen kuin viimein nousen vedestä, kylmä valtaa kehoni samantien. Itseinho sytyttelee tupakkaa sohvallani ja menen tumppaamaan sen jo sytyttämää tupakkaa. ''Mitä vittua?¨'' Se tivaa.

''Sisällä ei saa tupakoida, tiedät sen itsekin.'' sanon ja alan vaivalloisesti etsiä jotain puhdasta puettavaa. Kämppäni on kamalan sotkuinen, lähinnä itken asialle kuin oikeasti jaksaisin tehdä mitään. Lähtiessäni tupakalle Viha saapuu seurakseni.

V:'' Niin että mitähän sait tänään aikaan?''
M: ''Selvisin hengissä ja..''
V:'' Paskan vitut, tarvitsit siihen ihmisiä ja ne kaikki vihaa sua, kaikki halveksii sua ja olet kamala ihminen, miltäs nyt tuntuu?''

Viha lähtee ovet paiskoen ja ja jättää mut tuijottamaan palavaa tupakkaa. Pelkään jo seuraavaa vierasta ja sieltähän se arasti tulee, Ahdistus.

Istumme hetken hiljaa kunnes Hän alkaa kertomaan. hän vuotaa tunteensa minulle ja haluan vain sulkea korvani mutten voi. Tunnen miten koko kroppani lukittautuu tähän, ei auta nauru ei kannustavat sanat.

Ja olen niin yksin. Niin yksin että kohtasin viimein Pelon. Nousen haurain askelin jo kylmettyneestä vedestä, väristen kylmästä. Pelko heluttelee minulle iloiset terveisensä sohvalta ja voisin juosta alasti ulos ja kiljua apua.

En tee niin, katson häntä niin pitkään että muserrun. Sitten unohdan sen olemassaolon, toivonmukaan.