Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

lelits10.4.2018 15:28
1/1
Auttakaa mua tässä tarinan kirjotuksessa!

Eli siis tässä on tälläinen pikku pätkä tätä että saatte tästä kiinni niin onko ideoita juoneen? Aloitin vaan suoraan kirjoittamaan eikä juonta näy. Auttakaa :)

Täydellinen

Katsoin itseäni peilistä. En tiedä mihin kohdistaisin katseeni. Näen vain henkilön vaaleasävyisessä tanssiasussa, jaloissaan kohta puhki kuluneet kärkitossut. Laskin käteni puomille ja aloitan venyttelyn. Kaikki sanoivat, että jalkani olivat täydelliset tanssiin. Tanssilla tarkoitettiin klassista balettia. Olin joskus yrittänyt saada äidin suostumaan show-tanssiin, mutta kuulemma tanssit joissa ei haettu täydellisyyttä ovat niille, jotka eivät osaa, jotka ovat laiskoja, jotka ovat lihavia tai heillä on jokin muu virhe. He eivät ole täydellisiä, heissä on virheitä.
Nousen kärjilleni. Liikuin muutamalla piruetilla keskelle salia. Suljen silmäni ja odotan, että musiikki ottaisi minusta kiinni. Hengitän rauhassa musiikkia sisääni. Tunnen, kuinka kehoni huojuu melodian mukana. Aloitan liikkumisen musiikin kanssa. Minä ja musiikki myötäilevät toisiaan. En ajattele, keskityn. Tuntuu kuin olisi hiljaista, hiiren hiljaista, melkein kuollutta. Toisaalta minusta tuntui, että huoneessa olisi enemmän ääntä kuin tehtailla. Tunne oli ristiriitainen.
Otan kärkitossut jalastani ja heitän ne juomapulloani kohti. Otan muutaman juoksuaskeleen pukuhuonetta kohti. Avaan oven ja tunnen kuinka pukuhuoneen raskas ilma hyökkää päälleni. Ilma on täynnä pelkoa, kyyneleitä, kipua ja vihaa. Halveksuin niitä tunteita, niitä tilanteita. Joittenkin mielestä pukuhuone oli paikka missä kuuluu itkeä ja katua. Minun mielestäni pukuhuone, oli taso ennen täydellisyyttä, ennen salia. Miksi mennä saliin, jos et kestä painetta pukuhuoneessakaan. Kun kuolet, ethän sinä pääse taivaaseenkaan suoraan. Sinut pysäytetään portilla ja katsotaan, onko sinusta siihen. Minusta sama pätee pukuhuoneisiin.
Vedän hikisen treeniasuni kehoani peittämästä. Tuijotan hetken polveani kiertävää sidettä, tukea. Se on salaisuus. Jos ihmiset tietäisivät polveni heikkoudesta, en saisi jatkaa ammattiryhmässä. Jatkaisin kilpailuryhmissä. On sekin hyvä, muttei täydellistä. Jollekin sekin olisi jo iso saavutus, minulle se olisi liian matalan aidan ylittämistä. Annoin kylmän veden virrata päälleni suihkun hopeisesta hanasta. Ilmassa tuoksui raikas, kylmä ilma. Säädin vettä höyryävän kuumalle. Aluksi se poltti ihoa, mutta nopeasti keho tottuu lämpöön. Nautin lämpimästä vedestä hetken, kunnes nousin pois suihkusta.
Kävelen ripeää tahtia bussipysäkille. Bussi tulee kaksi minuuttia myöhässä. Kuskina toimii selkeäsi elämäänsä kyllästynyt mies. Ei tietenkään voi olettaa mitään, kun ei miestä itse tunne tai tiedä. Istun bussin keskiosaan. Katselen ihmisiä ja piirrän heille tarinaa mielessäni. Silmiini pisti erityisesti luonnollisen kauniit kultaiset hiukset omaava tyttö, jolla oli kädessään viulukotelo. Baletti ja viulu olivat melkeinpä sama asia. Ne ainakin pyrkivät samaan asiaan, täydellisyyteen. Tyttö jäi yhden pysäkin ennen minua pois. Hän bussista ulos päästyään juoksi halaamaan häntä pidempää poikaa. Miten hän pystyi seurustelemaan? Eikö se estä hänen opiskelua syvemmälle viulun salaisuuksiin? Tarkemmin ajateltuna, ehkä se olikin vain hänen veljensä, serkku tai läheinen ystävä. Ei kannata olettaa pahinta.
Bussista ulos tullessani, oli alkanut sataa lehtiä puista. Rakastin sitä aikaa vuodesta, kaikki on niin kaunista, sopivan sotkuisen näköistä ja paljon värejä. Täydellistä. Tuijotan hetken puista tippuvia lehtiä, kunnes päätän mennä heidän luokse. Kävellä puiston läpi, missä kaikki näytti niin kauniilta, tuntui hyvältä ajatukselta.
.......................................................
Kiitos jos voitte auttaa :)