Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

Idonotcare13.5.2017 14:49
1/4
Älytöntä, mutta todellista

Juup eli oon pitkään harkinnut aloittavani kirjoittamaan novellia joka sai alkujaan ideansa unesta, muttei siitä sen enempää.

Varoituksena voin sanoa:
Järkyttäviä kirjoitusvirheitä
Ei selkeää
Kiroilua

Ei enempää.
Kaikki tulee kyllä esiin joten..aloitetaan!
_______________________________________

LUKU 1.
__________

Rio Wel, 15-vuotias, pitää yksinkertaisista asioista ja inhoo turhauduttavia asioita.
Pituutta l 168 senttimetriä ja laineilla olkapäille ylettyvät ruskeat hiukset, kalpea iho ja ruskeat silmät.

Rio räpäyttää uneliaana silmiään kohdaten itsensä jälleen peilin edessä sininen hammasharja suussaan. Hiukset olivat sekaisella nutturalla ja kasvot hammastahnassa.
Ei mikään kehuttava näky, muttei tyttö sen itseään antanut haitata, mitä se haittoi ja ketä se ylipäätään kiinnosti. Ainut joka näki hänet oli hän itse.

Hampaiden pesun, vaatteiden vaihdon ja takin päälle laiton jälkeen Rio hakee käteensä mustia sormikkaita ja koiran talutushihnaa. Kello ei ollut vielä kahtakymmentä yli, kun hän astuu ulos pakkaseen koiransa kanssa. Lunta näkyi kaikkialla ja harmaat pilvet näyttivät siltä, että ne heittäisivät lisää lunta niskaan peittäen tuoreet jäljet alleen.
Tyttö päästää pitkän haukotuksen ja lähtee astelemaan kuulokkeet korvillaan lumisen pihamaan poikki suorittamaan lenkkiä ennenkuin pääsisi iskemään hampaansa leipään ja myöhemmin keskittämään askeleensa kohti bussipysäkkiä.
Päivä starttasi käyntiin täysin rutiininomaisesti, mikä oli tylsää. Ikinä ei tapahtunut mitään, ei missään.
Ruskea katse päätyi taas taivaalle, kun polven korkeudelle ylettävä koira alkoi haistelemaan jotakin ojan pohjalla. Taivas tosiaan näytti ilkeltä.
Yhtäkkiä jäätävä tuuli pyyhkäisi ohitse joka jätti oudon tuntemuksen jälkeensä. Yhtä äkkinäisesti alkoi lumimyrsky jossa kylmät hiutaleet tanssivat kaunista ja hieman yksinäistä tanssiaan. Rio yrittää siristää katsettaan nähdäkseen jotakin ja pian tajuaakin seisovansa vanhan ränsistyneen keltaisen talon edessä. Hän ei muista nähneensä kyseistä rakennusta saatika liikkuneensa. Talon ovi pamahtaa auki ja jää hakkaamaan seinää tuulen toimesta.
Rio katsoo järkyttyneenä eteensä, tai sen verran mitä näki, kun talosta astui ulos päätä pidempi ihminen, mies..ei, poika. Hänen tumman ruskeat hiuksensa olivat sekaisin, aivan kuin niitä ei olisi harjattu päiviin. Iho oli valkeaa, ehkä enemmän harmahtava, silmät taas loistivat viininpunaisina, siitä ei voinut erehtyä. Pojan kaukalla oli pitkä viilto josta vuoti verta, hän avasi suutaan ja muodosti huulillensa lauseen.
Tuuli peitti äänen ja sitten.
Kaikki pimeni.

Rio räväyttää silmänsä auki ja huomaa katsovansa jälleen harmaata taivasta. Oliko hän taas eksynyt ajatuksiinsa. Tyttö huokaisee ja jatkaa lenkkinsä loppuun tuntien polttavan katseen jokaisella askeleella niskassaan joka ei ottanut hellittääkseen.
"Tarvitsemme sinua."
Tämä käänähti äkisti ympäri, ei mitään?
Kuka sen sanoi..?


// iha vapaasti mielipidettä ಠ_ಠ