~Polku~

Jalkani vievät minua eteenpäin. Yli juurien ja kivien. Käteni ojentuu ja nostaa matalalla roikkuvan oksan teiltäni. Hento tuulienvire humisee oksistossa, linnut visertävät ja aurinko paistaa. Huomaan kaiken, mutten huomaa mitään. Kuljen sumussa, jonka vain minä aistin. Olen kuplassa, josta en pääse pois. Missään ei ole mitään, kaikkialla on kaikkea.

Polku mutkittelee, mutta jalkani seuraavat sitä epäröimättä. Pilvi pääni päällä peittää auringon valon. Sumu sakenee. Kaikki hiljenee. Missään ei ole mitään järkeä. On vain sakeaa sumua. Vain pimeyttä, joka nielaisee kaiken. Universumi, jossa on kaikkea, muttei lopulta mitään.

Horjahdan, mutten voi pysähtyä. On päästävä eteenpäin. Kahlaan sumussa, haukon henkeä. Lopulta aina vain eteenpäin kulkeneet jalkani pettävät ja maailma sammuu. Sakea sumu mustenee, ja kellun tyhjyydessä. On olemassa vain jotain, mitä en osaa selittää. Jotain, kaikkea, ei mitään.

Kipua. Se on mielentäyttävää, raastavaa, lamaannuttavaa. Ei ole muuta. Se on kaikki. Aika, olemassaolo, tietoisuus, universumi. Yksinäinen kyynel karkaa suljettujen luomieni välistä ja putoaa maahan.

Raotan silmäni. Ympärilläni pyörteilevän mustan sumun rikkoo valonsäde. Heikko, ohut, kuin aineetonta toivoa. Toivo. Jokin saa minut nousemaan. Haparoiden ja täristen jalkani jatkavat loputonta matkaansa. Ei ole muuta vaihtoehtoa. Vellova musta sumu hälvenee ajoittain hetkeksi kun seuraan valoa. Joskus valo katkeaa, ja todellisuus on taas mustaa. Se ei kuitenkaan koskaan luovuta, enkä luovuta minäkään.

Hetki hetkeltä, ikuisuus ikuisuudelta, valo saa enemmän valtaa ja minua otteessaan puristanut sumu hellittää. Hengitän. Olen elossa.

~~~~~~~~~

Oon vielä aika alottelija kirjottamisessa ja joten olisi kiva kuulla mielipiteitä ja rakentavaa palutetta! <3

~~~~~~~~~

Kirjotettu viime yönä puoliltaöin kun tuli vaan idea mieleen xD