Yhteishaku tosiaan häämöttää loppuaan, ja olen alkanut epäillä valintojani näin viime hetkillä.

Olisin siis hakemassa yliopistoon opiskelemaan psykologiaa. Kävin uusimassa ja täydentämässä yo-kokeitani, ja ne menivät sen verran hyvin, että olisi mahdollisuus päästä jo pelkällä todistuksella ainakin Joensuuhun. Totta kai meinasin myös lukea valintakokeeseen.

Olen siis koko elämäni ollut hyvä koulussa ja olen aina kuvitellut haluavani yliopistoon. Minua ei kiinnosta palkan suuruus tulevassa ammatissa, vaan haluan yliopistoon, koska olen oikeasti kiinonstunut asioista. Haluan kuitenkin opiskella alaa, jossa työllistyminen on todennäköistä, minkä takia en mennyt suoraan lukiosta yliopistoon viime vuonna, vaikka olisin päässyt. Hylkäsin siis opiskelupaikan viime vuonna ykkösvaihtoehdostani sosiaalitieteistä Turussa.

Koko vuoden olen ajatellut hakevani nyt psykologiaa, mutta tosiaan olen alkanut epäillä, että haluanko yliopistoon lainkaan. Tuntuu, että se on liian rankkaa ja liian aikaa vievää. En ole tämän melkein 20 vuotisen elämäni aikana matkustellut lainkaan Viroa ja Ruotsia kauemmaksi, koska tulen vähävaraisesta perheestä. Nyt kesällä olin menossa Lontooseen, mutta ne suunnitelmat on nyt koronan vuoksi kuopattu. Huolenani on, että minulla ei tulevaisuudessa ole aikaa tai varaa matkustella koko opiskelujeni aikana. En tiedä jaksanko tehdä osa-aikaisia hommia ja kaikki kesät pitää varmaan sitten työksennellä ja säästää rahat lukuvuodesta selviämistä varten.

Olen alkanut miettimään, onko yliopisto sen arvoista. AMK-tutkinnon saisi huomattavasti lyhyemmässä ajassa, se ei olisi todennäköisesti yhtä rankkaa ja matkusteluun ja muihin harrastuksiin jäisi enemmän aikaa.

Huoh en edes tiedä mitä yritän kysyä.. Varmaan kaipaisin kokemuksia yliopisto-opiskelijoilta, että onko yliopisto todella rankkaa ja taloudellisesta hankalaa? Jääkö aikaa harrastuksille? Onko varaa matkustaa?

Lisäksi kysyisin muiltakin mielipiteitä siitä, että kannattaako yliopisto minun tilanteessani teidän mielestä? Onko yliopisto yliarvostettu? En haluaisi sinne mennä vain siksi, että tuntuu että on pakko mennä tai että en ole fiksu jos en mene. Näitäkin ajatuksia olen pyöritellyt päässäni.