Rehellisesti sanoen en oo ikinä ollu näin paskana. Tuntuu niin tyhjältä ja paskalta, kun mua ei olis mut sit valitettavasti onki. Tois outo olo kokoajan. Kak päivää vain itkin mun kiiran takii, joka lopetettiin keskiviikkona ja nyt en tunne enää mitään. Kaikki tuntuu niin turhalta. Ku ois ees kavereita joille puhua ja purkaa tätä tunnetta. Ennen olin niin onnellinen ainakin jollain tasolla ja nyt kaikki on rikki enkä ymmärrä miksi. Ku ois ees se koira täällä. Se osas aina auttaa,kun oli vähänki paha mieli, mutta sekin otettii mukta pois ilman hyvästejä. En halua äidilleni puhua, koska tuntuu, että se vaam jankkais et "kaikki kyllä järjestyy" mut mitä jos ei järjestykkään? Mä vaan haluun tuntea jotain muuta kun masennusta ja surua. 😔🙏🏻🥺 Terveisiä rakkaalle koiralle sinne jonnekkin❤️💔🙏🏻😔💎😭