siis mulla on aina ollu välillä ahistuneisuutta, masentuneisuutta ja tällästä. diagnoosia mulla ei ole, mutta käyn kyllä terapiassa, syön lääkkeitä ja en feikkaa. (inhottavaa ku pitää varmistaa)

mutta, siis kuitenkin, oon jotenki nyt tosi onnellinen. toooosi hämmentävää varsinki nyt ku on tää korona-aika ja sellaset. mutta mulla on jotenki kauheest iloa elämään nyt vaikka aikasemmin suunnittelin sen päättämistä. menetin just tosi paljon kavereita, mulle on sanottu niin paljon kaikkii kauheuksia ja se oli niin äärimmäinen tilanne etten kestäny ja se tuli tosi pahast sit kyllä päälle, ei oikeen motii ja tosi vaikee aatella mitään muuta kun niitä.

mut here we are! vihdoin oon onnellinen, oikeesti, kiitos <3

olkaa kiitollisia vaikka nyt kaikki menee paskasti. 💖