Ahdistaavähän30.8.2018 17:27
1/168
Naiset, ootte niin ihania mut niin vaikeita

Tarviin vähän jeesiä teiltä naisilta ku ootte niin monimutkaista ja pelottavaa kansaa.

Elikkäs siis oon nyt vuoden verran ollu ihastunu erääseen tyttöön, vaikka en häntä olekaan kesäloman alun jälkeen nähnyt. Tiiän että kuulostaa typerältä kun sanon että en ole koskaan hänen kanssaan jutellut, mutta silti, oon aivan lätkässä siihen ihmiseen. En törmää häneen enää koska hän valmistui nyt just ylioppilaaksi ja jatkoi siis elämäänsä eteenpäin. En nää koko tyttöä ikinä, mutta silti tää tunne "tee jotain tee jotain sun täytyy tehdä jotain" ei mee pois. Lupasin itelleni kesäloman alussa että yritän olla miettimättä koko asiaa, niin ehkäpä tää ihastuminen menis ohi. No, eräänä päivänä kesälomalla sitten näin hänet taas uimarannalla ja olin totaalisen myyty, MITEN JOKU VOI OLLA NIIN IHANA JA SULONEN?! Oon sen verran idiootti että menin sitten aivan lukkoon ja tyydyin katselemaan etäämmältä, tilanne siis käytännössä karkas vaan käsistä. Nyt tulee kyl siirappista, mutta tää tyttö on saanu mut ensisilmäyksestä lähtien tuntemaan jotakin mitä en oo ketään muuta kohtaan koskaan tuntenu, kuulostaa varmaankin ihan tyhmältä ottaen huomioon että olen hänelle ihan nevahööd. Ei yhtäkään päivää ole ettenkö häntä miettisi, en vaan tiedä voinko enää tehdä mitään ja jos voin, tuskin hän olisi kiinnostunu minusta.

Tässä on myös sellainen juttu, että hänen siskonsa on tällä hetkellä kanssasi samassa lukiossa. Hän on kylläkin jo abiturientti, mutta kuiteskin. Hän käyttäytyy todella oudosti mua kohtaan, ihan kuin kiusaantuisi kun saavun samaan tilaan (esimerkiksi käytävälle) viimeksi tällä viikolla hän käveli ohitse ns. umpikujaan kun istuin penkillä. Hän esitti puhuvansa puhelimeen, mutta tajusin kyllä ettei puhelimessa ollut kukaan, hän vain piti sitä korvalla. Muutenkin olin huomaavinani että hän vilkuili aina kun käänsin pääni pois, saattaa tietty olla että tulkitsen myös väärin. Kuitenkin hän tuntuu käyttäytyvän todella oudosti mua kohtaan, vaikka ei siis tunnetta (joskus ala-asteella pelattu samassa joukkueessa mutta ei muuta) yksikin päivä hän lähti aivan yllättäen kauheeta vauhtia mun ohi portaissa kun huomasi mut, ihan kuin olisi vielä vilkuillut taakseen. Hän vaikuttaa aika ujolta.

Pitäiskö mun tehdä tän asian kanssa mitään vaan antaa vaan ajankulua ja toivoa että tää ihastuminen lakkaa?? Tää tilanne on sietämätön. Pakko viel sanoo että oon aika epävarma itteni suhteen, koska en koe olevani se alffauroksista suurin, silti tää ihastuminen ei mee ohi vaikka tiedostan asian.