Tuntuu että päässä myrskyää. Ajatukset on tosi ahistavia ja haluan paeta niitä, mutta se ei vaan onnistu. Joku lähettelee ajatuksia mulle enkä saa sitä estettyä. Minuutin aikana oon ehtinyt ajatella asioita läheisen kuolemasta kukan kuihtumiseen, ja tällä koitan kuvata sitä että ahistavat ajatukset on yleensä oikeasti ahistavia kuten kuolema, mutta sitten on niitä ajatuksia joiden ei kuuluisi olla millään tavalla ahdistavia. Eihän kukan kuihtuminen ole vakava asia. Senku heittää sen roskiin ja ostaa uuden. Mutta kun siihen kukkaan kiintyy, ei sitä saa heittää pois. Oon epäonnistunut ja satuttanut kukkaa, eikä se ole oikein. Mutta ei ole oikein sekään että ajattelen näin. Eikä ole oikein tuntea pahaa oloa siitä että on käsitellyt nallea kovakouraisesti. Itseä saa lyödä mutta muuta ei, ei edes seinää, tyynyä tai nallea. Mutta eihän niillä ole edes tuntoaistia...
Ajattelen että pääni on ontto ja jossain siellä on pieni reikä. Reijästä pääsee sisään ajatuksia, ne jää jumiin pään sisään, hätääntyy kun ei löydä reikää (kuten linnut lentäessään sisälle) ja sitten poukkoilevat ympäri päätä, törmäilevät toisiinsa ja seiniin. Näin tulee täydellinen sekasorto ja ainoa keino pelastaa tilanne on suurentaa reikää, mutta entä sitten kun ei itsekään löydä sitä? Ja mitä pahempaa, aina ei edes usko sen olemassaoloon.