mun paras kaveri on hitaasti korvaamassa mua. se on syvästi kusessa jätkään, ja niillä menee hyvin. niinku, tosi hyvi ikään nähden (14, pentuja vasta). ei se puhu enää muusta kun siitä jätkästä. se tietää varsin hyvin, että aihe ahistaa mua enemmän ku mikään. tänäänki aamulla vaa tärisin ku ahisti nii saatanasti. pahinta on, et ripariin on 17 päivää. tää sama jätkä on siellä. ja tää mun paras kaveri. joka muuten on mulle aivan saatanan tärkee. niinku, tärkein ihminen mun perheen jälkeen ja mä rakastan sitä yli kaiken (kaverimielessä bros, kaverimielessä). en kestä jos menetän sen. oikeesti.

auttakaa. en kestä olla taas yksin.