Tää tuli mulle mieleen duunissa, kun muistin ladyhawken delirium biisin. Oi vitsi se oli musta hyvä joskus viisi vuotta sitten! Kuulin sen ekaa kertaa radiosta ja etin kissojen ja koirien kanssa, että kuka tän esittää. On se edelleen ihan kelpo kappale. Carpark norhtin human oli ja on edelleen aika tosi hyvä.
Kelailin samalla, mitä muuta musaa kuuntelin 15-vuotiaana. Placebo oli kova juttu. Enää mä en sitä niin hirveästi kuuntele, vaikka edelleen kyllä tykkäilen kyseisestä bändistä. Tori Amosinkin kuuntelu on jäänyt aikalailla pois. Kuuntelin ihan hirveästi From the choigirl hotel-levyä. Spark tais olla mun lemppari siltä albumilta.

Mut joo, ehkä nostalgisin biisi on No Doubtin don't speak. Se on mun ekoja biisimuistoja populäärimusiikista. Se video pyöri hirveästi MTV:llä, kun olin pieni ja Gwen oli niin kaunis mun mielestä. Nyt MTV näyttää vaan jotain paskoja realityohjelmia. Vaikka ei siis sillä, kyllähän mä ymmärrän, että youtuben takia ei kannata näyttää videoota enää telkkarissa, mutta niin.