Vaikka lauantaihin on vielä kolme päivää niin en pysty nukkumaan kun ajattelen meidän bändin tulevaa keikkaa. Oon odottanut sitä syksystä asti kun saatiin tietää, että päästään soittamaan yhteen Kemin suurimmista nuorten musiikkitapahtumista. Kyseessä on siis Kemin Taiteiden Yön aikaan järjesettävä Coronarock (jota ei kyllä järjestetä tänä vuonna Coronan kauppakeskuksen lähelläkään eli sen nimi pitäis olla tänä vuonna varmaan Sauvonsalirock) jossa on pääesiintyjänä Haloo Helsinki!
Meillä on vielä torstaina ylimääräiset treenit joissa hiotaan kaikki biisit pilkulleen mutta aattelen vaan lauantaita ja sitä, mitä sanon yleisölle ja mitä laitan päälle ja mitä kaikkea pitää tehdä siellä lavalla ja kaiken tämän vuoksi en pysty nukkumaan nyt. Toisaalta oon kauheen innoissani mutta toisaalta ärsyttää koska pitäis kuitenkin jaksaa viedä aamulla pikkuveli kouluun romuttamatta autoa.

Ja koska en saa unta niin päätin tehdä tämän keskustelun, ja koska olet lukenut jo tänne asti, niin kerronpa vähän kivoja juttuja. Noin kuukauden päästä mun ja mun kavereiden entinen bändi olisi täyttänyt neljä vuotta, mutta keikkojen ja motivaation uupuessa päätimme lakkauttaa bändin pari viikkoa ennen joulua. Kuitenkin viime kesänä bändileirillä syntyi uusi kokoonpano nimeltä Ristiriita, jonka kanssa päätimme jatkaa bänditoimintaa leirin jälkeenkin. Meillä on ollut leirikeikan lisäksi kaksi pientä esiintymistä, mutta keikkakokemuksen puutteesta huolimatta eräs nuorisotyöntekijä buukkasi meidän Coronarockiin. Olen esiintynyt Coronarockissa aiemminkin, mutta edellisen bändin kanssa ja siitä on jo kolme vuotta aikaa. Esiinnyimme ns. "vasta-alkajabändinä", sillä suurin osa jäsenistä oli tuolloin vielä 15-vuotiaita eikä kokemusta juurikaan ollut. Nyt kun pitäisi astua saman tapahtuman lavalle kolme vuotta kokeneempana ja itsevarmempana uuden bändin kanssa, tuntuu, ettei tiedä miten päin olisi. Lisäksi olen aina halunnut laulaa keikalla kappaleen, jossa ei ole yhtään laulumelodiaa, eli toisin sanoen "örinäbiisin". Lauantaina se viimein tapahtuu!

Toimin siis bändimme laulajana, ja minun (94) lisäkseni bändiin kuuluu rumpali (97), basisti/vokalisti (95), kitaristi (95), kitaristi/vokalisti (95) sekä kitaristi/kiipparisti/vokalisti (94). Jokaisella bändin jäsenellä on monen vuoden harrastelijakokemus ja sovimme hyvin yhteen, vaikka ikähaitarimme onkin melko suuri. Edellisen bändin kanssa suurimmaksi ongelmaksi muodostui se, että meillä kaikilla oli todella erilaiset musiikkimaut, ja sen vuoksi oli hankalaa valita kaikkia miellyttäviä cover-biisejä. Ristiriidan kanssa sitä ongelmaa ei ole, joten jokainen on motivoitunut opettelemaan uusia biisejä ja ne saadaan valittua todella nopeasti.

Jos jotakuta sattuu vielä tuonkin jaarituksen jälkeen kiinnostamaan, tässä on meidän lauantain settilista:

1. Elena Siegman - 115
2. Raaka-aine - Miehen Työ
3. Mokoma - Huomenhaamu
4. Apulanta - Pahempi Toistaan
5. Korn (feat. Skrillex) - Narcissistic Cannibal
6. Stam1na - Puolikas Ihminen
7. Lamb of God - Laid To Rest

Huh. Ehkä tuon purkauksen jälkeen saisin jo nukuttua :D