Koulussa on hankalaa välillä kavereiden kanssa, kun mulla tulee sellainen olo, etten pysty olla niiden ihmisten kanssa ja tarvitsisin omaa aikaa. En kehtaa sanoa sitä ääneen, koska todennäköisesti kuviteltaisiin, etten mä pidä mun kavereista, mutta kyllä mä pidän. Mulla on sellainen olo, että mun täytyy päästä välillä pois ihan yksin omien ajatusten kanssa, tai ärsyynnyn.
Perheenjäsenten kanssa on helppo olla, koska voin olla hiljaa, mutta kaverit tulkitsisi sen tyylii kiukutteluksi jostain. D: Onks muilla tällaista? Tälläkin hetkellä oon tyytyväinen, kun saan olla yksin. Olisi voimat loppuneet.