Oon tän viimesen viikon alussa ollut tosi ilonen, koska sain vihdoin parin ens vuoden wanhoihin.

Mut sit samalla mun mieliala on syöksyny niin ku hurjasti alaspäin. En tiiä miksi, jotenkin tuntuu vaan tosi synkältä.

Ehkä yks syy tähän on se, et mun kaverit ei pidä muhun enää nii paljoo yhteyttä, eikä niitä oikeen tunnu kiinnostavankaan, etten voi niin hyvin henkisesti (oon tästä vinkannut useaan kertaan).

Tänään oon taas tuntenu itteni isoksi, eikä mun päässä soi mikään muu kuin se et mun täytyy laihtua, mun täytyy laihtua.

ajatukset mun isokokoisuudesta johtuu osittain näist wanhoista.
”En tuu mahtumaan mihinkään mekkoon”
”Tuun nolaamaan mun parin kun oon tän kokonen”
”Miks ihmeessä se ees suostu mun pariks ku oon tän kokonen?”

Oon useesti yrittänyt muuttaa mun elämäntapoja, jotta laihtuisin, mut mikään ei tunnu auttavan.

Tähän väliin sanon, et mä en kai (?) oo silleen niin lihava, mutta ihan selvästi oon isokokosempi ja tietyt osat mun kehossa saa mun kehon näyttämään aivan epämuodostuneelta.

Haluisin pystyväni hyväksymään itteni tällä tavoin kun oon, mutta mun pää hokee mulle koko ajan et mun pitää laihtua.

Mä todellakin haluaisin kyl laihtua, koska tunnen, etten pysty nyt pukeutumaan vaatteisiin mihin oikeasti haluaisin pukeutua, koska ne ei sovi mun ruumiinrakenteeseen.


Idk mitä ees höpötän tai mitä haen täl tekstil mut jooh:/