ehtoota12.7.2019 6:45
1/4
Mun äiti

se ei oo ikinä tykännyt musta, enkä mä sen koommin hänestä. ei tässä muuten mitään, mut hän ei todellakaa halua jättää epäselväks sitä, että hän lähes inhoo mua. eilen kävi näin, että hän alko heti aamusta haukkumaan ja nälvimään mua, vaikka en ollu tehny/sanonu hänelle kirjaimellisesti yhtään mitään. mun velikin kysy siltä et no mitä väärää mä oon taas tehny, eikä äiti vastannu sanaakaa. mut siis niin, tohon sen aamuseen vikinään vastasin, että "mä yritän olla niin vähän tekemisissä sun kanssa kun mahdollista, mut silti sä jaksat epätoivosesti haastaa jotain riitaa mun kanssa?" Hän mainitsi myös suutuspäissään, että mä en saisi lukittautua huoneeseeni koko päiväks, ku katoin toissapäivänä siellä netflixiä koko päivän. Hän oli samaisena päivänä maannut olohuoneen sohvalla vahdaten netflixiä, joten vastasin, että "joo tässä sohvalla ois sit varmaan paljon parempi olla kellonympäri". no näistä mun kahdesta lauseesta hän provosoitu aiva hirveesti, ja tokas iha raivoissaa et mul on huono asenne jne. Mä annoin näiden hänen juttujen myös mennä suurimmaks osaks toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, koska niissä ei ollu mitään järjenhiventä. Sekin ärsytti sitä ku en kuunnellu ja vastannu. mut mä en todellakaan kuuntele tollasta ulinaa jatkuvasti, mun on pakko kommentoida johonki väliin jotain, mut sit se provosoituu ja mulla on huono asenne. näitä vastaavia tilanteita siis käy jatkuvasti, oon 16 ja asun viel kotona mutta käyn töissä. en vaa jaksais enää tota sen touhuu, voispa se vaan ymmärtää olla puhumatta mulle ollenkaa. jaksais mun naamaa ees sen verra viel et valmistun lukiosta ni ei tarvi pitää muhun mitää yhteyttä sen jälkeen jos on niin vaikeeta yrittää tulla mun kaa toimeen. tulee vaan nii pirun paha mieliki välillä