Asuin siellä syntymästä 7-vuotiaaks. Ne oli mun elämäni onnelisimpia vuosia. Ehkä koska ei tarvimnu huolehtia mistään.

Nyt kuiteski vanhemmat on eronnu ja mä muuti äitin ja sisaruksien kanssa pois sieltä.

Mä kaipaan sinne. Just äskenkin sain mun (silloiselta bff:ltä) snapin sieltä, johon se oli laittanut sijaintinsa, niin siinä luki sen koulun, sijainti. Mietin vaan, että kunpa mäkin voisin olla siellä ja käyttää sitä sijaintia.

Ei mulla oo mitään hätää täällä. Mua ei kiusata, ja kotonakin on kaikki hyvin. mutta ollaan asuttu täällä kuus vuotta, ja mulla on vaan yks läheinen ystävä, eikä se oo edes mun kaa samassa koulussa. Mä kaipaan niin paljon sinne. En kyl ehkä haluis asuu iskällä, mut haluisin käydä siellä useemmin.

En vaan millään koe olevani kotona täällä. Mä oon vaan pohjimmiltani niin sieltä kotikunnalta. mikä auttaa tähän sydäntä raastavaan ikävään?