Tässä kussa meillä tulee 15v seurustelua täyteen. En oo keksiny mitään erikoista vuosipäivälle.

Välillä harmittaa, että se on muutamaa pusua lukuunottamatta mun ainoa kokemus kaikessa. En oo esimerkiks koskaan käyny treffeillä. Ainoa jännityksen aihe mun puolelta on ollut eka kerta ja sekin meni pienessä huppelissa 15vuotiaana, kun hän oli valmis.

Ei saa ymmärtää väärin. Olen onnellinen ja onnekas et löydettiin toisemme. Meillä on selkeää, ettei haluta lapsia tai mennä naimisiin. Yhteinen sävel löyty heti oikeastaan kaikkiin parisuhteen sääntöihin ja hänen kanssa on helppo ja hyvä olla. Ollaan asuttu yhdessä teineistä asti ja kotiaskareet on jakautunut itsestään ja nekin niin että mies laittaa ruuat ja hoitaa keittiön ja nainen avaa viemärit ja siivoaa muun huushollin. Pyykit hoituu yhdessä.

Sovittiin myös että jos joskus alkaa tuntemaan halua olla jonkun muun kanssa, niin siitä puhutaan rehellisesti ja heti ennenku toista kerkeää satuttamaan pettämällä. En ole koko 16vuoden tuntemisen aikana tuntenut vetoa keneekään muuhun. Muutaman kerran olen joutunut antamaan pakit minusta kiinnostuneille aika jämptisti.

Joskus naispuoliset kaverit ovat kokeneet mut kilpailijana omaan kumppaniinsa ja välit on mennyt viileiksi, vaikka en ole oman parisuhteeni aikana muihin katsonut saatika koskenut. Miespuolisia kavereita mulla on paljon ja osaan on mennyt välit heidän uusien kumppaniensa mustasukkaisuuden takia. Harmittaa.

Tämmöstä pohdintaa vaan erään rajapyykin kynnyksellä ;) onko kellään samanlaisia kokemuksia?