Oon ajautunut suht ahdistavaan tilanteeseen ja en tiedä, et mitä ihmettä mun pitäisi tehdä. Noin puolen vuoden ajan oon tapaillut yhtä ihmistä, joka alkoi kehittää mua kohtaan yllättävän nopeesti voimakkaita tunteita, kun taas itselläni ei ole ollut missään vaiheessa mtn romanttista kiinnostusta. Ja sellaisen kokeminen on mulle oikeastaan mahdottomuus näin ylipäätään, koska oon aina lapsesta asti ollut samanlainen: en vaan kykene kiintymään ihmisiin romanttisessa mielessä ja olen muutenkin luonteeltani varsin etäinen, lähinnä yksinään viihtyvä introvertti.

Yritin tuoda näitä asioita esille jo tapailun alussa, mutta ilmeisesti tää henkilö on joko unohtanut tai jollain tapaa yrittää vaan sivuuttaa ne. Varsinkin, kun on kyse ihmisestä, joka ei ole täysin tasapainossa. Tuntuu niin pahalta saada jatkuvasti viestejä, joissa toinen kertoo rakastavansa mua, haluavansa olla mun kanssa ja sanoo, ettei oo koskaan saanut keneltäkään muulta ihmiseltä yhtä paljon lämpöä kuin multa. Mun on todella vaikea vastata näihin viesteihin, kun itse oon kiintynyt tähän henkilöön lähinnä samalla tavalla kuin johonkin hyvään ystävään - en yhtään sen syvemmin. Oon alkanut voida erittäin huonosti koko tän jutun takia sekä henkisesti että fyysisesti (mulla on jo valmiiksi mt-ongelmia, jotka vie mun voimavaroja), mutta en vaan millään haluaisi satuttaa toista. Monesti oon yrittänyt varovasti kertoa, etten usko kykeneväni mihinkään suhteeseen ainakaan tällä hetkellä. Silti tää toinen jotenkin vaan kieltäytyy ymmärtämästä.

Oon saanut tältä henkilöltä tukea ja muita asioita, joita arvostan, mutta en usko tällaisen suhteen olevan lopulta hyväksi kummallekaan. Ja silti en vaan saa sanottua suoraan, etten rakasta, kun toinen on takertunut muhun niin tiukasti. Pitäisikö mun olla satuttamatta toista ja yrittää vaan jatkaa vai ajatella myös itseäni ja päättää koko homma? Ja miten?