Hei! Eli minulla on nyt ollut tässä reilut puoli vuotta kamppailu jonkin sortin lievän syömishäiriön (anoreksian) kanssa. Vähensin syömistäni ja aloin tosissani tarkkailemaan sitä. Menin sitten hieman liian pitkälle ja olen nyt alipainoinen. Terveydenhoitaja ja koko perhe on huolissaan. Haluan itsekin tietoisesti nostaa painoani, mutta minulla on ongelmia. Olen aina ollut normaalipainoinen, uskaltaisin sanoa että melkeinpä hoikka. (Kaduttaa siis ihan kauheasti tämä laihdutus juttu, kun olin aiemmin jo täydellinen!! :( )
niinpä haluaisin olla kuin ennen. Ymmärrän sen jos painoa tulee hieman entistä enemmän, onhan tässä vähän kerennyt kasvamaan.. mutta olen lukenut kauheasti kaikkea siitä että laihdutus lihottaa, johtaa suurempaan painonnousuun ajan myötä, hidastaa aineenvaihduntaa jne. Siksipä olen peloissani siitä että minusta tulisi paljon pyöreämpi ja erilaisempi kuin ennen jos alan syömään normaalisti nyt suuren painonlaskun jälkeen. Normaalista syömisestä päästäänkin seuraavaan asiaan: Haluan syödä normaalisti! Kaipaan niitä aikoja kun vedin kaakaojauhetta salaa, nautin jäätelöä kavereiden kanssa kuumana kesäpäivänä, pystyin syömään jogurtteja ja suklaamuroja sekä tilasin AINA isot ranskalaiset. Kaikki on tässä puolessa vuodessa muuttunut. Herkutteleminen on vaikeaa, tosi vaikeaa. Ajattelen nyt vain epäterveellisyyttä ja kaikkea sellaista. Haluan syödä kuin normaali ihminen, eli siten etten juurikaan ajattele ruokaa pitkin päivää ja ole niin valikoiva syömisen suhteen (Olen vähän kuin rakastunut intuitiivisen syömisen eli luonnollisen syömisen taidon ideaan) Pohjalla on se, että pelkään lihovani. En tunne täyttä vatsaa samanlailla kuin ennen, se vain on sekoittunut. Tuntuu kuin keho ei enää kertoisi kun olen täynnä, eli periaattessa pitäisi arvioida määrä itse?.. Pelkään että kylläisyyden tunteen puuttuminen lihottaisi.
Mitä jos normaali eli entinen ruokavalio lihottaakin minut? Mitä jos en enää osaa ikinä syödä luonnollisesti ilman huolia? En enää yksinkertaisesti tiedä mitä on normaali syöminen ja minun kylläisyydenkin tunne on mitä on! Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia tai kenties pari avunsanaa? Kiitos <3