Oon ennen ollu ja koen olevani vieläkin todella avoin ihminen ja mua on helppo lukea. Jotenkin nyt tän vuoden puolella Oon huomannu etten näytä mun paskaa fiilistä kenellekkään.

Jos mulla on paha olla, ahistaa ja itkettää. Niin en ikinä kerro siitä kenellekkään paitsi kouluterkkarille ja psykologille ja jos tilanne on paha niin äidille, mutten ikinä kavereille tai poikaystävälle.

Haluaisin heiltä tukea ja itkeä heille mut se tuntuu jotenkin vieraalta vaikka tiedän, että Se on ihan normaalia. Poikaystäväni on ottanut asian esiin muutamaan otteeseen. Etten muka puhu hänelle vaikka mielestäni olen ollut hyvin avoin.

Pelottaa että olen sulkeutumassa. Kaverit harvemmin huomaa jos mulla on joku hätänä jos en niin halua.

Ongelmana siis etten tiedä mistä johtuu, etten haluaisi kavereiden (ja poikaystäväni) tietävän pahasta olostani vaikka toisaalta haluaisin itkeä heille ja hakea heistä lohtua. Pelkäänkö sitä että musta tulee niin haavoittuvainen?