Oon tässä pari päivää sitte eronnu mun tyttöystävästä ja en oo tuntenu itteeni näi yksinäiseks/huonoks..
Mä nään häntä joka päivä koska se on mun kanssa samalla luokalla, ja ai helvetti. Raapasee aina tosi pahasti.
Oltiin yhessä n. 10 tai 11kk. Oli mun eka suhde, ja oon ihan ilonen että jatkuki näin kauan.
Ero tapahtu viestien kautta, ja ymmärrän syyt. Sillä ei oo enään aikaa laittaa mua etusijalle, koska sen kaverit ja muut sille tärkeet asiat vie sen voimia ja aikaa.
Mulla ei oikeen oo kavereitakaan nii tajuan nyt kuinka yksinäinen oikeesti oon lol.
Rakastan häntä vielä tosi paljon, ja tää sattuu mua ihan kauheesti :(. Pelkään että nään sen jonku toisen kanssa ja sillai, vaikka tiiän et mä en sais ajatella tälläi. En sais olla sit kateellinen sille. En voi olla vihanen, ku ei se tehny mitää väärää.
Tuntuu et mun elämä on nyt eletty, ja mulla ei oo oikeesti ketään.

Kiva romaani tuli lol
help me, t. 14v. tyttö