Hei ja pahoittelut jo nyt sekavasta tekstistä.
Eli siis mulla ja poikaystävällä on jo jonkun aikaa mennyt ei-niin hyvin. Ollaan seurustelu nyt puolitoista vuotta ja alku oli aivan ihanaa olin aivan rakastunut ja tunsin kuinka poikaystäväni rakasti minua myös. Mutta viime syksystä alkaen häntä on alkanut kiinnostaa enemmän mm. pelaaminen, ryyppääminen ja hänen kavereidensa kanssa oleminen. Ja ettette ymmärrä väärin niin tottakai, pitää olla kavereita ja saada harrastaa sitten vaikka pelaamista jos siitä nauttii mutta kun mulle ei enää näiden kaiken ja koulun lisäksi jää aikaa kun iltaisin ennen kuin mennään nukkumaan. Kahden keskistä aikaa siis käytännössä se kun iltaisin käydään suihkussa, katsotaan salkkarit ja aletaan nukkumaan (asutaan yhdessä). Olen tästä asiasta sanonut että entä minä, milloin mulle on aikaa, koska ennen oltiin tosi paljon yhdessä ja tehtiin asioita. Poikaystävä vain suuttuu tästä ja valittaa että kun ei saa olla riittävästi edes ystäviensä kanssa, vaikka siis näkee heitä päivittäin ja pelaa myös lähes päivittäin heidän kanssaan. Olen yrittänyt selittää että kyllä mäkin sitä aikaa tarvitsen ja ei hänen joka päivä heitä tarvitse nähdä, mutta hän ei ymmärrä ikinä kantaani vaan lähtee vääristelemään sanojani.. Hän on myös viime kesän jälkeen muuttunut todella paljon, josta olen hänellekkin sanonut, hän ei vain ole enää se sama hellä, rakastava, ihana ihminen johon rakastuin. Olen yrittänyt muutamia kertoja puhua hänen kanssaan vakavasti erosta että en enää jaksa tätä, koska olen sen tyyppinen ihminen että tarvitsen yhdessäoloa ja huomiota, varsinkin kun kohta muutan pois opiskelemaan, haluan viettää hänen kanssaan aika vielä kun voidaan päivittäin. Tämä kuitenkin joko menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos tai sitten päätyy siihen että hän alkaa riitelemään ja marttyyriksi ja uhkailee tappavansa itsensä.. Pelkään todella hänen tekevän sen mutta en jaksa pitää ihmistä hengissäkään, vaikka tuo luultavasti onkin vain uhkailua mutta pelkään silti.
Muutenkin olen huomannut hänen katselevan muita todella paljon ja kun tästä olen huomauttanut (olen melko epävarma itsestäni) että en pidä siitä ja hän tietää sen kyllä niin hän suuttuu ja valittaa että syyttelen häntä turhaan.
Kaiken lisäksi sain juuri masennus diagnoosin ja pyysin häntä tutustumaan sairauteeni että hän voi ymmärtää minua ja käytöstäni paremmin mutta hän vain syyttelee minua siitä jos mulla on paha olla ja menee marttyyriksi ja uhkaa lähteä tappamaan itsensä kun hänen takiaan muka paha olla ja vääntää kaiken mitä sanon ihan päinvastaiseksi. En jaksaisi riidellä ja kinastella kun olen muutenkin niin väsynyt.. Ja hän tietää että masennuksen takia olen välillä ärtynyt ja minua ei ehkä jaksa ja olen sanonut siinä tilanteessa annat minun olla hetken niin se menee ohi. Mutta hän alkaa oikein ruokkimaan ärtymystäni ja tappelemaan kanssani..
En tiedä mitä tässä tilanteessa voi enää tehdä kun olen puhunut mutta jos puhun esimerkiksi erosta, hän ei ota minua tosissani tai uhkaa lähteä tappamaan itsensä.