Eli oon nyt ollu kaikkii noita ja yleensä vaa nukun pahan olon pois, mut nyt se ei sit kadonnu. Käyn pääs vaa läpi kui paskasti oon käyttäytyny muita kohtaan ja kuinka en ansaitse mitään mitä mul on (esim. Mun ihanaa poikaystävää, joka toi mul nyt aamul suklaat ja kukkii lohduks ja totesin sil vaa et ei oo oikeit kukkii (ku mun lempikukka on pioni) ja ettei mun oo tehny suklaata viikkoihin mieli et kui se osti ku oon sanonu sil) ja nyt jälkeenpäin oon et miks en osaa arvostaa ku viikko sit oisin antanu mitä vaa vaikka yhest fucking horsmast jonka se ois ilmaseks voinu poimii. En haluis myöskää olla yksin mut sit mä vaa vittuilen sil ilman syytä ja oon vaa et haista paska ja heitän kuraa sen niskaan vaikka ei ole sitä ansainnukaan ja sanoinki sil sit et se ei oo tehny mitää väärää ku pyyteli anteeks vaa et mä oon ite ihan vitun sekasin. Ja nyt vaa mietin et mitä teen et venaanko et menee ohi vai koitanko väkisin olla ilonen ja viettää hyvän päivän vai mitä.