Tavallaan pitäis itkee, koska tilanne on ihan perseellään, mutta tuntuu että tää ahdistus on jatkunut niin pitkään että tunteet on lukkiutunut enkä tunne yhtään mitään. En keksi yhtään mitä pitäis tehdä. Oon vaan tuijottanut huoneen ikkunasta pihalle, maannut sängyssä pää tyhjänä ja vetänyt sokeriöverit. Oon siis hieman kuumeessaki tällä hetkellä, niin mitään kunnon lenkkiäkään en voi tehdä eikä ees tekis mieli. Tilannetta en sen enempää voi avata, mutta siis perheessä on tällä hetkellä tosi paljon ristiriitoja ja vastoinkäymisiä. En edes tiedä kenelle puhua, kun tuntuu että perheasiat on aika yksityisiä, kavereillakaan ei oo omassa elämässä helppoa ja musta tuntuu että oon aina vaan valittamassa ja tuomassa heille huonoa mieltä. Mitä te yleensä teette kun teitä ahdistaa tai onko kokemusta tällaisesta? Täydessä epätoivossa en koko elämän kanssa ole, koska mulla on esimerkiksi tulevaisuudelle motivoivia ja isoja unelmia ja odotan sitä, että voin parin vuoden päästä muuttaa omilleni.

Olisko mitään millä vois saada vähä helpotusta tai selkeytymistä pahaan oloon?