Itkin tossa pari viikkoo sitten niin että äiti huomas ja sitte äitin kanssa siitä puhuttiin. Luulin että asia oli loppuun käsitelty mutta otti sitte tänään puheeks. Koulusta tuli viesti että oon opettajan mielestä väsynyt, innoton ja syön liian vähän. Hmm, voisko johtua siite et nukuin 4h, koulussa ei oo mitään mistä innostua ja ruoka on pahaa (en oo nirso mut hei) Noh äiti sitte halus tietää mikä mulla on kun en viimeks sitä kertonu. Sanoin että ei oo mitään vakavaa ja ketään ei oo sattunu, älä oo huolissas. Kuulemma sitä harmittaa kun en voi kertoa sille mun juttuja mut se kuitenkin vaan alkaa puuttua mun asioihin.

Oikeestihan mua ahdistaa olla koulussa ja niiden mun "ystävien" kanssa, en ees oo varma miks mut ne ei vaan tunnu mulle oikeilta. En oikein voi avautuu niille ja niil on kokoajan jotain josta valittaa. Tunnen vihaa kaikkia ihmisiä kohtaan. Eläimille puhun, vaikken ite omistakkaan. Mutta esim. serkuilla niitten kissoille voi puhua, ne ei tuomitse ja auttaa aina.
Veli toteaa mut hulluks ja oon ilmeisesti hirvee mielipuoli. Välillä mietin itekki et mikä mun elämäntarkotus on.

Eksyin taas raiteilta mut ton takii itken. Tarviin hyviä tekosyitä miks itken jotka ei oo vakavia ja saa mun vanhemmat luulemaan että oon vaan 5v joka itkee jonkun uuden lelun perään mikä oli liian kallis ostettavaksi.