Mun paras ystävä sano tänään, että siitä tuntuu siltä kun se olis vastuussa mun hyvinvoinnista, ja jos se ei oo mun kanssa, heti tapahtuu tai sattuu jotain (Itseaiheutettua). Siitä tuntuu siltä, ettei sillä oo mahdollisuutta mihinkään muuhun, kun mun kanssa olemiseen. Ja mä ymmärrän sen pointin täysin... mut sitten kun mulla ei oo muita ystäviä kun se. Sitten jos oon yksin ja mulle tulee jostain kova ahdistus, kun tosiaan kärsin ahdistuksesta ja paniikkikohtauksista... niin en sit tiiä että mitä teen. En kuitenkaan halua että se tuntee noin, joten ensimmäinen ajatus oli se, että en sitten oo enää sen kanssa. En ainakaan yhtä usein mitä nyt ollaan oltu... haluisin selittää mun oman tilanteeni paremmin, jotta tietäisitte vähän enemmän, mutten kehtaa romaaniakaan ruveta kirjoittamaan... olisko jotain ehdotuksia, mitä voisin sitten vapaa-ajalla tehdä, yksin.. soitan pianoa ja piirrän muttei sitäkään aina jaksa. Ja kun... ei mulla oikeen oo mahdollisuutta hankkia ystäviä tai musta tuntuu ettei kukaan halua. Ja oon niin ujo, etten uskalla tutustua ihmisiin. Kun mun paras ystävä tästä sano, mua alko sen jälkeen ahdistaan ihan järkysti ja tuntu siltä kun purskahtaisin itkuun, kun ei oo ketään kelle puhua. Siks kirjotin asiasta tänne :( Ja jo nyt on hieman parempi olo.