Avautuminen part 10 000.

Eli tosiaan, oon lukion ekalla oleva tyttö ja oon syksystä asti ollu ihan super ahdistunut ja allapäin kokoajan yms.
Uskalsin syksyllä hakea apua, koska tota oli jatkunut oikeesti joku 2 vuotta D: (nyt käyn siis koulupsykologilla)
En ollu kertonu kellekkää opettajalle mun ongelmista, vaik ne vaikuttaa mun koulunkäyntiin negatiivisesti ja useimmiten alisuoriudun. Mulla on tällä hetkellä ihan sika iso stressi ja mä en tiiä että mitä mun pitäs tehä :d Laitoin opettajille viestin, että mä en jaksa ja että en saa millään palautettua kaikkia tehtäviä ajoissa yms. ja ne oli ihan myötätuntosia. Sitten juttelin siitä sen psykologinkin kanssa ja tehtiin erillinen suunnitelma siitä mitä pitäis tehdä ja pistettiin koko vuorokausirytmi uusiks.

Noh, tässä on nyt sellanen homma, että oon onnistunu muuttamaan sitä vuorokausirytmiä joo, mutta mulla eioo voimia ylläpitää sitä ku se tuntuu vaan suorittamiselta ja sellaselta että jos en onnistukkaan niin kaikki pettyy muhun yms. Sit mietittiin sellastakin ratkasua, että jättäisin jonkun kurssin kokonaan pois ja suorittaisin kesällä, mutta en tykkää siitä ajatuksesta yhtään ja sanoinki siitä. Sitten ehdotettiin sellasta, että suoritan tän jakson loppuun just näin (eli mikään ei muutu ja stressi ei helpota) ja jätän viidennestä jaksosta jotain pois ja suoritan kesällä. En tiiä mitä mun pitäs tehdä kun en halua suorittaa kesällä mitään, mutta kun mulle jätetään vaan nimenomaan NOI vaihtoehdot "jotta muutosta saataisiin ja olo voisi parantua edes vähän". Yritän keksiä ite päässäni jotain järkevää ratkasua mutta en keksi mitään ja mua ahdistaa ihan kauheesti se että joudun tehdä just ton kaavan mukaan kun en oikeesti halua ku tiedän et se kasautuu mulla sit kesälle ja stressaan koko kesän sit sitä et pitää suorittaa se kurssi... :/

Ja toinen ongelma... moni on nyt sanonu mulle, että vaikutan paljon pirteemmältä ja parempivointiselta kun esim. vuosi sitten tai kun esim. syksyllä. Musta ei TODELLAKAAN tunnu siltä, mutta en voi sanoo siitä, koska kaikki tää on vaan yhtä esittämistä D: Niin moni mun kaveri on sanonu, että ne ei jaksa mua tai olla mun kaa ku oon kokoajan niin masis mutta tiiättekö ku mä en voi sille mitään :c Nyt oon vaan esittäny, et kaikki on hyvin jne. ja joka ikinen päivä mä vaan romahdan sen seurauksena, ku en vaa jaksa esittää enää ilosta ja sellast ettei ois mitää ongelmia, mutku mua pelottaa et mun kaverit hylkää mut tai jotain :d Oikeesti mulla on kokoajan sellanen fiilis, et seinät kaatuu ja et mä en vaan jaksa oikeesti enää. Kun meen illal nukkuu nii mietin vaa sitä, et en haluu enää herää aamul, koska mä en jaksa taas pukee ylle sitä tekohymyä ja tekopirteyttä... Mun seuraava psykologiaika on 3 viikon päästä, mutta mahdollisuus ois myös tavata ensviikolla. En kyl tosiaan tiiä, et mitä kaikkee sille sanoisin, kun jäätiin viimekerralla siihen stressijuttuun ja vuorokausirytmin muuttamiseen, eikä nää mun ongelmat oikeestaan liity mitenkään siihen tai tavallaan joo mut en osaa pukee niit sanoiks ja se on ihan kauheen kiusallista ku istutaan kummatki hiljaa joku 5 minuuttia D:: apuaaa

Tää oli varmaan super sekava, eikä kukaan ees varmaan jaksa lukee tätä ees lol, mut jos jollain on jotain vinkkejä, että mitäs helkkaria mä oikeesti teen tässä vaiheessa niin kertokaa toki. D:: Musta tuntuu vaan siltä, että en jaksa enää ja että mun pää hajoo...